Keltainen kirjasto #248: Vihassa ja rakkaudessa

Mikä mahtaa olla Isaac Bashevis Singerin Vihassa ja rakkaudessa -romaanin tyylilaji? Jossain vaiheessa se vaikutti Frasier-tyyppiseltä erehdysten ja väärinkäsitysten kasautumisen komedialta. Taustalla on kuitenkin kansanmurhasta selviytyjien traumat ja tulevaisuuden toivottomuus. Lopulta hahmojen poukkoilu elämässään ei olekaan huvittavaa vaan todella surullista: holokaustista pelastuminen tuntuu mielivaltaiselta eikä nykypäivässä kukaan oikein hallitse tekojaan tai tunteitaan.

Ei tämä siis hauskaa olekaan.

Tarinassa kukaan ei oikeastaan ole sitä mitä on. Päähenkilö Herman Broder, maallistunut ja kyynistynyt juutalainen, pitää vaimoa ja rakastajatarta ja työskentelee haamukirjoittajana tärkeilevälle rabbiinille. Hermanin vaimo, tämän sodan aikana pelastanut perheen palvelija Jadwiga, haluaa tulla juutalaiseksi. Hermanin rakastajar Masha luulee olevansa raskaana ja hankkii avioeron miehestään. Hermanin ensimmäinen vaimo Tamara, jonka luultiin kuolleen sodan aikana, ilmestyykin hengissä Yhdysvaltoihin. Kaikesta huolimatta viimeksi mainittu on parhaiten tekojensa herra.

Vihassa ja rakkaudessa on enimmäkseen tarina ihmisistä, jotka eivät osaa olla omissa nahoissaan – paitsi se, jonka luultin jo kuolleen, onkin eniten sinut itsensä kanssa.

Romaani päättyy kuolemiin ja katoamisiin. Sekin tuntuu surulliselta: henkilöt pelastuivat kansanmurhasta, mutta syystä tai toisesta kaikki eivät sen jälkeen kyenneet elämään itsensä kanssa tai toisten kanssa.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *