Junichiro Tanizakin Makiokan sisarukset on paksu nide. Sisarusten tarina kestää sivulle 714 saakka ja vuonna 1991 painetun kirjan sidonta on pettämässä.Tämä johti siihen, että en voinut lukea tätä selälläni maaten, vaan minun tuli olla mahallani ja tämän järkäleen olla tuettuna patjaa ja tyynyä vasten (luen siis vapaa-ajalla enimmäkseen makuulla). Makiokan sisarusten tarina ei toki lukuasennosta muuksi muutu, mutta se jätti jälken minun lukukokemukseeni: olin sidotumpi kuin yleensä, jotta sidos ei pettäisi.
Takakannessa Makiokan sisarukset julistetaan Keltaisen kirjaston juhlakirjaksi sen ollessa sarjan 250. osa. Tätä merkintää kirjoittaessa elokuun 2023 alussa sarjassa on ilmestynyt sen nettisivujen mukaan 539 teosta, ja määrä tuskin merkittävästi poikkeaa tämän merkinnän ilmestyttyä syksyllä. En ole siis ihan saavuttanut sarjan puoliväliä, mutta se lähestyy. Hassua.
Makiokan sisarukset on jaettu kolmeen osaan. Teos kuvaa neljän sisaren elämää vuosina 1936-1941. Taustalla on Japanin modernisoituminen ja vähän kauempana häämöttävät Euroopan toiseen maailmansotaan johtavat jännitteet. Keskiössä ovat kahden nuoremman sisaruksen ihmissuhteet ja etenkin avioliittopyrkimykset.
Ensimmäisessä osassa sisaruksilla on vielä selvästi toivoa, vaikka tilanne onkin myös perinteisten tapojen vuoksi monimutkainen. Makiokan suku on historiansa vuoksi arvostettu, vaikka varallisuus on enimmäkseen tuhlattu. Tyttäret eivät voi mennä naimisiin kenen kanssa tahansa. Ikä kuitenkin heikentää heidän mahdollisuuksiaan: nuorempikin alkaa olla lähellä kolmeakymmentä. Lisäksi keskimmäinen täytyy saada naimisiin ennen nuorinta eikä kummankaan mies saa olla vanhempi kuin suvun adoptoituna päämiehenä toimiva toiseksi vanhimman tyttären mies. Nuorimman aikoinaan aiheuttama pieni kohu haittaa kaikkia, koska yksilöiden ja suvun mainetta ei voi täysin erottaa.
Toiseksi nuorin olisi siis saatava naimisiin, jotta myös nuorin kykenisi avioitumaan. Jo tarinan alkaessa taustalla on lukuisten hylättyjen kosijoiden sarja. Joku ei ole ollut tarpeeksi varakas, jonkun toisen suvussa on arveluttavia sairauksia. Ensimmäisen osan edetetessä alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, että Makiokat ovat yliarvioineet sukunsa käyvän arvon. Vaikka se ei välttämättä sisaruksille näyttäydykään sellaisena, lukija saa merkin muuttuneista tunnelmista ja tulevaisuudennäkymistä, kun toiseksi vanhin tytär kokee keskenmenon: kaikkea ei voikaan saada ja osa asioista on lohduttoman lopullisia.
Olisi houkutus kirjoittaa, että tämä on tarina myös muuttuvasta Japanista. Ehkä se onkin, mutta pahoin pelkään, että kulttuuripiiriä ja historiaa tuntematta on helppo luulla taustaa pääteemaksi. Uusien ja vanhojen tapojen jännite on ensimmäisestä osasta luettavissa, mutta onko se keskeinen jännite? Ehkä toinen osa jatkaa sen kehittelyä.