Valkoinen linna on Orhan Pamukin ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa. Hän on edelleen sarjassa aktiivisesti käännetty tekijä, sillä tätä kirjoittaessa hänen tuorein julkaisunsa Keltaisessa kirjastossa on Rottatytöt, numero 535. Hassua, että Pamukin ensimmäinen ja viimeisimmän teoksen välissä on enemmän Keltaisen kirjaston kirjoja kuin sarjan ensimmäisen ja Pamukin Valkoisen linnan.
Valkoinen linna on mielenkiintoinen, koska lopulta ei ole ihan selvää, kenen tarina se on. Eurooppalainen oppinut joutuu 1600-luvulla ottomaanien vangiksi ja päätyy Istanbuliin sulttaanin tutkijan orjaksi tai ehkä oikeammin palvelijaksi – termit luovat hieman erilaisia mielikuvia.
Tarinassa on jo alkupuolella kohtaus, jossa turkkilaisen herran ja eurooppalaisen palvelijan yhdennäköisyyttä ihmetellään. Sivuhahmoille tämä lienee komediallinen kohtaus, mutta kertojahenkilölle – on hän sitten herra tai palvelija – siinä on myös hämmennyksen ja jopa kauhun sävyjä.
Kerronta on minämuotoista, mutta en äsken nimennyt kertojaa herraksi tai palvelijaksi. Näkökulma kyllä on palvelijan, mutta kumpi kertoja todella on?
Herra ja palvelija oppivat toisiltaan paitsi tieteistään niin myös toisistaan. Herra oppii elämästä Euroopassa ja palvelijansa elämäntarinasta, ja palvelija kuulee myös herransa elämästä ennen heidän tutustumistaan. He muodostavat tiiviin kaksikon, jonka yhteiselo ei kuitenkaan ole jännitteetöntä. Heidän havaittu tai kuviteltu samankaltaisuutensa tulee aika ajoin esille.
Mutta koska tarina on kerrottu muistelmina jälkikäteen – eikä ehkä edes väitetyn kertojan näkökulmasta – onko samankaltaisuus vain jälkikäteen kerrottu strateginen välttämättömyys ja tosiasiallinen kertoja piilottelee toiselta omaksumassaan henkilöllisyydessä? Asetelma on kovin toinen kuin vaikkapa Alice B. Toklasin omaelämäkerrassa, vaikka molemmissa on mahdollista, että toinen kertoo toisen tarinaa.
Valkoinen linna on jälleen sellainen tarina, joka pitäisi lukea kahdesti, sillä mahdolliset näkökulmat avautuvat vasta tarinan edetessä eivätkä ole selkeät heti alussa.