Jo romaanin nimi tuntuu kertovan tarinan.
Damasceno Monteiron katkaistu pää.
Ei se kuitenkaan oikeasti kerro. Otsikko ei rajaa oikeastaan mitään pois. Se on kuitenkin hyvin kiehtova, koska se herättää ajatuksia. Kuka on Damasceno Monteiro? Voiko hän olla joku romaanin miljöön historiaan liittyvä todellinen ihminen? Erisnimen mukan olo luo kysymyksiä aivan eri tavalla kuin jokin yleisluontoisempi Metsään murhattu mies.
Damasceno Monteiron katkaistu pää on lyhyt, toteavalla tyylillä kerrottu ja ehkä sen vuoksi julma tarina. Damasceno Monteiron tarina päättyy hyvissä ajoin ennen kirjan ensimmäisiä sivuja: tätä tarinaahan ei voi kertoa, jos hänen päänsä on kiinni kehossa.
Uhraus on kuitenkin sen arvoinen – eihän häntä ole varsinaisesti koskaan ollut olemassa.
Mutta toisaalta tarinan antagonistien näkökulmasta muut ihmiset – siis tämän tarinan sisällä olemassa olevat ihmiset – eivät ole minkään arvoisia, jos he haittaavat roistojen rikollisia suunnitelmia. Silloin he ovat vain tieltä raivattavia esteitä. Damasceno Monteiro oli yksi sellainen.
Tarina siis alkaa, kun pää on jo irrotettu ruumiista. Vähitellen selviää, kuinka se tapahtui. Lukijat siis liittyvät tarinaan keskellä sitä. Selviää myös se, kuinka tekijät pääsevät käytännössä rangaistuksetta korruption ja välinpitämättömyyden vuoksi.
Tarina ei edes varsinaisesti pääty, vaan lukijat pudotetaan pois viimeisellä sivulla ja vääryys vain jatkuu. Uusi hahmo on valmis todistamaan rikollisia vastaan, mutta lukija aavistelee, että tällekin elämän jo kaltoin kohtelemalle ihmiselle käy huonosti.
Yhtä hyvin tarina olisi voinut alkaa vaikka hänen kuolemansa jälkeen ja kantaa eri nimeä.