Sensuurista ja tarinoista

Jokin aika sitten uutisoitiin ja nuristiin joidenkin tarinoiden hyllyttämisestä tai muuttamisesta.

Don Rosan, Ian Flemingin, Roal Dahlin ja muiden teoksiin kajoamiset tai niiden julkaisupäätökset ovat paikoin aika erilaisiakin luonteeltaan. Samalla ne poikkeavat huomattavasti natsi-Saksan kirjarovioista tai Neuvostoliitossa harjoitetusta sensuurista. Kuinka sen kääntää kommunismiksi, että kaupallisen tuotteen tekijänoikeuksien haltija muuttaa teosta myydäkseen sitä enemmän?

Toki voi vedota siihen, että pyrkimys on ajatusten hallinnasta ja sen säätelemisestä, mistä on sallittua ylipäätään puhua. Ehkä näinkin. Mutta voisi sopia, että sitten argumentoidaan kunnolla eikä huutelemalla ympäriinsä kommunismia ja orwellimaisuutta.

Omasta mielestäni Disneyn päätös olla toistaiseksi julkaisematta tiettyjä Don Rosan tarinoita on näitä tarinoita tuntevana typerä. Kaupalliselta kannalta se on valitettavan ymmärrettävä päätös: yksittäisiä ruutuja tai repliikkejä irrotellaan asiayhteyksistään kummassakin päässä suvaitsevuusjanaa eikä valtavaa mediayhtiötä varmasti kiinnosta joutua selittelemään jotakin niin vähäpätöistä bisneksen osaa kuin sarjakuva.

Roal Dahlin tuotantoa en tunne enkä Flemingin teoksia kunnolla muista, joten niihin en nyt ota kantaa. Sitä paitsi en oikeastaan osaa sanoa näistä asioita mitään sen perustellummin kuin Kai Ekholm on jo linkitetyssä Ylen jutussa sanonut. Mietin kuitenkin, milloin tarina uusien käännösvalintojen (tai sensuurin) myötä muuttuu.

Kuvitellaan vaikkapa 1950-luvulla käännetty tarina, jossa päähenkilö on ajautunut intohimon pyörteisiin ja toivoo pääsevänsä taas syleilemään rakastaan ja kirjoittaa sen päiväkirjaansa:

”En malta odottaa, että sekstaamme taas piilossa muilta.”

Wikisanakirjan mukaan ”sekstata” voi tarkoittaa kolmea asiaa:

  1. suudella
  2. lähettää seksuaalisesti vihjailevia tekstiviestejä matkapuhelimella
  3. harrastaa seksiä

Näistä ensimmäinen on vanha ja varmaankin jo käytöstä poistunut slangi-ilmaisu. Mutta miten nämä merkitykset muuttuvat tarinaa.

  1. Suudella: Tämä on tietenkin viattomin versio (ja lähinnä kuviteltua alkuperäistä).
  2. Lähettää vihjailevia viestejä: Tämä merkitys ihmetyttäisi nykylukijaa. Miksi he eivät nyt viesti päiväkirjan kirjoittelun sijasta – ja oliko 50-luvulla jo tekstiviestejä?
  3. Harrastaa seksiä: Tämä merkitys saattaisi kummastuttaa suorasukaisuudessaan, ja saattaisi järkyttää jos päähenkilöt olisivat vaikkapa 14-vuotiaita.

Mutta saisiko tämän kääntää uusiksi ilman huutoja sensuurista? Toivottavasti. Jos tämä käännettäisiin 2020-luvulla uudestaan, ei siihen voisi jättää kuvitteellisen vanhan käännöksen sanaa ”sekstata”. Se muuttaisi tarinaa aika paljon, koska sillä ei pääsääntöisesti ole enää samaa merkitytä kuin 70 vuotta sitten.

Tuleeko mieleen muita sanoja, joiden entiselleen jättäminen muuttaisi tarinaa? Joskus teokset pitää kääntää ajoittain samallekin kielelle, jotta tarina pysyisi alkuperäisenä. Joskus teoksia täytyy muuttaa tai jättää julkaisematta, jotta kaupalliset intressit eivät kärsi.

Kategoria(t): sekalaista Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *