Tarina ei lopulta koskaan ole ihan itsen\u00e4inen. Vaikka se periaatteessa mahtuukin kansien v\u00e4liin eik\u00e4 sen ulkopuolella periaatteessa ole mit\u00e4\u00e4n – sivujen p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 tarina p\u00e4\u00e4ttyy – lukija on kuitenkin tuon tarinan miniuniversumin ulkopuolella. H\u00e4n tuo siihen aina jotakin. Sen lis\u00e4ksi tarinat ovat osa jotakin lukijasta riippumatonta: osa kirjoittajansa tuotantoa, ehk\u00e4 osa jotakin kokoelmaa, tuotteena osa jotakin kulttuuria ja historiallisia olosuhteita.<\/p>\n\n\n\n
Ernest Hemingwayn Ensimm\u00e4iset 49 kertomusta<\/em> on kokoelma enimm\u00e4kseen melko lyhyit\u00e4 novelleja. Ne eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 pitki\u00e4 tarinakaaria vaan ovat usein tuokiokuvauksia ja koostuvat yhdest\u00e4 kohtauksesta. Koska tarinat ovat lyhyit\u00e4, jokaisen lauseeen t\u00e4ytyy olla merkityksellinen tai viitata merkityksiin tarinan sivujen ulkopuolelle – tavallaan lainata muulta maailmasta.<\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 tuon Ensimm\u00e4isten 49 kertomuksen<\/em> lukemiseen ainakin olemattoman innostukseni Ernest Hemingwayhin sek\u00e4 rajallisen ymm\u00e4rrykseni tarinoiden kontekstista ja rajallisen tietom\u00e4\u00e4r\u00e4ni maailmasta ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Osin n\u00e4iden takia tarinoiden merkitykset – tai jopa itse tarinat – hahmottuvat minulle kovin eri tavoin.<\/p>\n\n\n\n Osa tarinoista tuntuu l\u00e4hinn\u00e4 harjoitelmilta tai fragmenteilta – joltain, joka ei voi olla kokonainen. N\u00e4inh\u00e4n asia ei kuitenkaan voi olla. N\u00e4it\u00e4 tarinoita ei ole kaivettu kuoleman j\u00e4lkeen jostain laatikon pohjalta, vaan ne on kirjoitettu loppuun ja l\u00e4hetetty julkaistavaksi.<\/p>\n\n\n\n Jotkut tarinat puolestaan viittaavat ulkomaailmaan tavalla, jonka avulla min\u00e4kin ymm\u00e4rr\u00e4n tarinan merkityksi\u00e4. Ne ovat ehk\u00e4 niin yleisinhimillisi\u00e4, ett\u00e4 huolimatta melkein sadan vuoiden aikav\u00e4list\u00e4 kirjoittamisen ja lukemisen v\u00e4lill\u00e4 kertomukset voivat vavahduttaa lukijaa osin my\u00f6s lyhyytens\u00e4 ansiosta.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llaisesta kokoelman ehk\u00e4 paras esimerkki on kahden sivun mittainen ”Kirje er\u00e4\u00e4lt\u00e4 lukijalta”. Kahteen sivuun mahtuu paitsi kirje niin my\u00f6s sen kirjoittamisen kehyskertomus. Nuori nainen on huolissaan, koska h\u00e4nen sotapalveluksesta palaavalla miehell\u00e4\u00e4n on kuulemma sodan aikana saatu tauti nimelt\u00e4 ”sifilus” ja naisella itsell\u00e4\u00e4n tyt\u00e4r, joka on syntynyt sill\u00e4 aikaa, kun t\u00e4m\u00e4n is\u00e4 oli kolme vuotta komennuksella. Naisen is\u00e4 pit\u00e4\u00e4 miehen tautia sellaisena, ett\u00e4 sen saatuaan voi toivoa kuolevansa. Kirjoittamalla kirjeen lehteen nainen toivoo saavansa hyvi\u00e4 neuvoja lehdess\u00e4 palstaa pit\u00e4v\u00e4lt\u00e4 \u00e4lykk\u00e4\u00e4n ja tiet\u00e4v\u00e4n n\u00e4k\u00f6iselt\u00e4 ihmiselt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Tiivistelm\u00e4ni ei p\u00e4\u00e4se tarinan alkuper\u00e4iseen merkitykstiheyteen. On nimitt\u00e4in h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4\u00e4, kuinka tarinan kaksi sivua luettuaan on lukija luonut p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n tarinan, joka ulottuu paljon kahta sivua pidemm\u00e4lle ja syvemm\u00e4lle. On helppo n\u00e4hd\u00e4 mielikuvissaan mainittujen henkil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4ntarinoista, tunteista ja ajatuksista paljon enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 tekstiss\u00e4 suoraan kerrotaan. Tehokasta!<\/p>\n\n\n\n Tai sitten ”Kirja er\u00e4\u00e4lt\u00e4 lukijalta” on vitsi joka meni minulta t\u00e4ysin ohi…<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tarina ei lopulta koskaan ole ihan itsen\u00e4inen. Vaikka se periaatteessa mahtuukin kansien v\u00e4liin eik\u00e4 sen ulkopuolella periaatteessa ole mit\u00e4\u00e4n – sivujen p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 tarina p\u00e4\u00e4ttyy – lukija on kuitenkin tuon tarinan miniuniversumin ulkopuolella. H\u00e4n tuo siihen aina jotakin. Sen lis\u00e4ksi tarinat … Lue loppuun