Taas yksi vuosi melko s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 lukemista ja varsin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 julkaisemista. Huh huh.<\/p>\n\n\n\n
Vuosi alkoi samalla rytmill\u00e4 kuin monet aikaisemmatkin: pari merkint\u00e4\u00e4 Keltaisesta kirjastosta ja sitten v\u00e4liin merkint\u00e4 Kalevalasta<\/em>. Vasta huhtikuussa t\u00e4h\u00e4n tuli poikkeama, kun kirjoitin sensuurin teemasta<\/a>. Aihe olisi ansainnut huomattavasti syv\u00e4llisemm\u00e4n ja pidemm\u00e4n k\u00e4sittelyn, mutta tulipa kirjattua yl\u00f6s joitakin edes hajanaisia ajatuksia.<\/p>\n\n\n\n Kes\u00e4sarja oli v\u00e4h\u00e4n hassusti yksi teos eli Alastair Reynoldsin Noidankeh\u00e4.<\/a><\/em> Luin siis sen kerran ja kirjoitin siit\u00e4 varastoon lopulta kaksi merkint\u00e4\u00e4, koska unohdin ensimm\u00e4isen olemassaolon. Ehk\u00e4 se kertoo vuodesta – tai omasta hiipuvasta kapasiteetista – jotain.<\/p>\n\n\n\n Kalevala-sarja tuli yksitt\u00e4isten runojen osalta p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen syyskuussa<\/a>, vaikka eepoksen varsinen tarina oli loppunut aikaisemmin. Vaikka urakan \u00e4\u00e4relle pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 my\u00f6hemmin palata toisesta kulmasta, on tuo kevyell\u00e4 otteella koottu sarja yksi ihan hauska ja ansioluettelossa melkein mainitsemisen arvoinen kokonaisuus.<\/p>\n\n\n\n Kes\u00e4sarjan Noidankeh\u00e4\u00e4<\/em> lukuun ottamatta ensimm\u00e4inen merkint\u00e4 muusta teoksesta kuin Keltaisesen kirjaston j\u00e4senest\u00e4 tai Kalevalasta <\/em>oli Jemisinin Obeliskiportti<\/a> <\/em>eli Murtunut maailma -trilogian keskimm\u00e4inen osa. En ole ihan varma, tulenko koskaan kirjoittamaan kolmannesta osasta, vaikka sekin on luettu. Koska lukemisesta on jo aikaa – n\u00e4m\u00e4 satunnaisten teosten merkinn\u00e4t on saatettu kirjoittaa vuoden verran etuk\u00e4teen – enk\u00e4 ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n luonnostellut mit\u00e4\u00e4n, tuskin tulen kirjoittamaan. V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kolmannesta osasta ei ole mit\u00e4\u00e4n sellaista sanottavaa, joka toisi lis\u00e4arvoa aikaisempien osien pohdintoihin.<\/p>\n\n\n\n Joskus tietokirjallisuuttakin voi k\u00e4sitell\u00e4 t\u00e4llaisessa tarinoihin keskittyv\u00e4ss\u00e4 blogissa. Raamattu tarjosi t\u00e4h\u00e4n kuitenkin mahdollisuuden<\/a>. Ville M\u00e4kipellon ja Paavo Huotarin teos Raamatun eri tekstiversioista on toki sellainen, joka yleissivistyksen vuoksi kannattaisi mahdollisimman monen lukea. Blogin julkaisu ei kuitenkaan rytmittynyt ihan niin, ett\u00e4 siit\u00e4 olisi tullut jouluinen merkint\u00e4…<\/p>\n\n\n\n Vuosi sitten mietin, ett\u00e4 olin ajatellut kirjoittaa roolipeleist\u00e4<\/a>, mutta en lopulta saanut aiheesta ainoatakaan julkaisua. T\u00e4n\u00e4 vuonna asiasta tuli sent\u00e4\u00e4n yksi merkint\u00e4<\/a>, ja se on alku pienelle sarjalle ja muille roolipelimerkinn\u00f6ille. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin silt\u00e4, ett\u00e4 vuonna 2024 Keltaisen kirjaston tarinoita rytmitt\u00e4v\u00e4t nimenomaan pohdinnat roolipelien tarinoista. Cyberpunk Red<\/a><\/em> ainakin on hyvin edustettuna – toivottavasti kiinnostaa edes osaa – ja lienee niin, ett\u00e4 Unknowm Armies<\/a><\/em> on toinen, josta tulen kirjoittamaan. Kes\u00e4sarjasta ei ole aavistustakaan, mutta mit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isimmin kyse ei ole roolipeleist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Joten – t\u00e4st\u00e4 seuraavaan vuoteen!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Taas yksi vuosi melko s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 lukemista ja varsin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 julkaisemista. Huh huh. Vuosi alkoi samalla rytmill\u00e4 kuin monet aikaisemmatkin: pari merkint\u00e4\u00e4 Keltaisesta kirjastosta ja sitten v\u00e4liin merkint\u00e4 Kalevalasta. Vasta huhtikuussa t\u00e4h\u00e4n tuli poikkeama, kun kirjoitin sensuurin teemasta. Aihe olisi ansainnut … Lue loppuun