Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 jos romaani on erityisen pitk\u00e4, tarinan pit\u00e4isi jotenkin laadullaan oikeuttaa se. Ent\u00e4 jos kirjassa on pitki\u00e4 lukuja – onko niiden oltava erityisen hyvi\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
Eip\u00e4 oikeastaan. Periaatteessa 300-sivuiseen teokseen kuluu aikaa yht\u00e4 paljon, koostuipa se kymmensivuisista tai kolmekymmensivuisista luvuista. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se ei tietenk\u00e4\u00e4n mene ihan n\u00e4in, mutta pitk\u00e4 luku tuntuu kuitenkin v\u00e4hemm\u00e4n haastavalta aloittaa kuin pitk\u00e4 romaani.<\/p>\n\n\n\n
Luvun pituus kuitenkin vaikuttaa lukukokemukseen. Oma l\u00e4ht\u00f6kohtani – mist\u00e4 se sitten onkaan l\u00e4ht\u00f6isin – on se, ett\u00e4 luku luetaan loppuun. Joskus siis saattaa nukahtaa kesken luvun. Jos sen riskin haluaa v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, saattaa lukemisen lopettaa ennen luvun aloittamista.<\/p>\n\n\n\n
Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kynnys tarttua kirjaan, josssa on pitk\u00e4t luvut, on p\u00e4iv\u00e4n mittaan korkeampi. Voisi siis ajatella, ett\u00e4 ne tulee luettua my\u00f6s sivum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suhteutettuna hitaammin kuin lyhytlukuiset kirjat. N\u00e4in ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole, sill\u00e4 pitk\u00e4n romaanin lukemiseen suhtautuu yleens\u00e4 jokseenkin tavoitteellisemmin – ei halua, ett\u00e4 siihen kuluu viikkotolkulla aikaa.<\/p>\n\n\n\n
Esimerkiksi Johanna Sinisalon romaani Ennen p\u00e4iv\u00e4nlaskua ei voi<\/em> rakentuu varsin lyhyiden ja paikoin suorastaan sirpalemaisten lukujen varaan. T\u00e4ll\u00f6in tarina on kuin sarja pys\u00e4ytyskuvia. Samalla lukija voi olla melko varma siit\u00e4, ett\u00e4 jokaisella lauseella tai jopa jokaisella sanalla on merkitys tarinan kannalta. Kokonaisuus on varsin helppolukuinen osaksi valitun muodonkin ansiosta. Voin kuitenkin kuvitella, ett\u00e4 vaikkapa 600 sivua t\u00e4t\u00e4 tyyli\u00e4 olisi uuvuttava jo siksi, ett\u00e4 luvuissa eteneminen olisi niin nopeaa – jonkinlainen mielikuvien ylikuormitus uhkaisi, tai tarina tuntuisi muuten hyvin intensiiviselt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Italo Calvinon N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kaupungit<\/em> puolestaan on esimerkki teoksesta, josta ei voi olla ihan varma, ovatko lyhyet luvut samaan teemaan liittyvi\u00e4 novelleja vai saman romaanin osia. N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kaupungit <\/em>ei voisi olla juuri pidempi kuin se nyt on.<\/p>\n\n\n\n Sen sijaan esimerkiksi N. K. Jemisinin Murtunut maailma<\/a><\/em> -trilogian teokset ovat pitki\u00e4 paitsi niteilt\u00e4\u00e4n niin my\u00f6s luvuiltaan. Voi olla haastavaa pysy\u00e4 selvill\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 pitkiss\u00e4 luvuissa on olennaista sivum\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n pitk\u00e4n tarinan kannalta – varsinkin, kun tarina kattaa kolme pitk\u00e4\u00e4 romaania. Jemisin ei ole kirjoittaja, jonka jokainen lause olisi yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Usein Kurt Vonnegut p\u00e4\u00e4see parhaissa teoksissaan ihanteelliseen lukujen pituuden ja merkityksellisyyden suhteeseen. Samalla tarina saattaa rytmitty\u00e4 upeasti, vaikka siin\u00e4 esimerkiksi hypitt\u00e4isiin eri aikatasoilla. Voi olla, ett\u00e4 niin tasapainoista teksti\u00e4 lukisi yht\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n 250 kuin 500 sivua.<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4 muuten olikaan pitk\u00e4 ja mik\u00e4 lyhyt luku? Alle kymmenen sivua on minulle yleens\u00e4 lyhyt, yli kaksikymment\u00e4 taas selv\u00e4sti pidemm\u00e4n puolella.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 jos romaani on erityisen pitk\u00e4, tarinan pit\u00e4isi jotenkin laadullaan oikeuttaa se. Ent\u00e4 jos kirjassa on pitki\u00e4 lukuja – onko niiden oltava erityisen hyvi\u00e4? Eip\u00e4 oikeastaan. Periaatteessa 300-sivuiseen teokseen kuluu aikaa yht\u00e4 paljon, koostuipa se kymmensivuisista tai … Lue loppuun