Clark Ashton Smithin enimm\u00e4kseen 1930-luvulla kirjoittamassa Zothique-sarjassa ollaan Maapallon ja ihmiskunnan viimeisiss\u00e4 ajoissa. Tarinat eiv\u00e4t sijoitu keskelle tuhoisaa katastrofia eik\u00e4 ihmiskunta varsinaisesti taistele olemassaolostaan. Kysymys on enemm\u00e4n pois hiipumisesta kuin dramaattisesta lopusta.<\/p>\n\n\n\n
Kuten Smith kertojana alustaa ensimm\u00e4isess\u00e4 novellissa eli ”Manaajien valtakunnassa”:<\/p>\n\n\n\n
\nMmatmuorin ja Sodosman taru on saava alkunsa vasta maanpiirin my\u00f6h\u00e4simpin\u00e4 kiertoina, kun kulta-ajan auvoisat tarut on unhoitettu. Monta aikakautta on nukkuva pois ennen kuin se kerrotaan: merten pohjat uppoavat ja uudet mantereet siki\u00e4v\u00e4t. Ehk\u00e4p\u00e4 se niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 harhauttaa hetkiseksi kuolevaa rotua synke\u00e4st\u00e4 v\u00e4symyksest\u00e4\u00e4n, toivottomuudestaan kaikkea paitsi kadotusta kohtaan. Kerron tarinan kuten sit\u00e4 kerrotaan Zothiquessa, viimeisell\u00e4 mantereella, himmenev\u00e4n auringon ja suruisten taivaitten alla, jossa t\u00e4hdet loistavat kauheata kirkkauttaan jo ennen illan h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
(suom. Eero Nurmi)<\/em><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n
Komea l\u00e4ht\u00f6kohta.<\/p>\n\n\n\n
Toisaalta kokoelma Zothique<\/em>, johon kaikki Smithin kirjoittamat viimeisen mantereen tarinat on koottu, ei kerro mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 tarinaa. Kuinka se voisikaan – tai miten sen tarvitsisi? Ihmiskunta, kuten planeettansakin, kuihtuu pois. Kokoelman toimittanut M. J. Tuominen on liitt\u00e4nyt mukaan tarinoiden ehdotetun kronologian, mutta sill\u00e4 ei mielest\u00e4ni ole merkityst\u00e4 itse lukemisen kannalta. Kun elet\u00e4\u00e4n loppua ilman ett\u00e4 loppu ehtii varsinaisesti tulla, ja kaikki nautinto ja saavutukset ovat hauraampia ja lyhytkestoisempia kuin parhaina aikoina, ei tarina edes voi edet\u00e4 kunnolla.<\/p>\n\n\n\n
Se ei ollenkaan haittaa. Kokonaisuus on loputonta nykyhetke\u00e4 kaikkien tapahtumien lopussa.<\/p>\n\n\n\n
Asetelmaa on helppo verrata esimerkiksi Michael Moorcockin Viimeisten aikojen valtiaat -sarjaan. Sen alussa liki kaikkivoipaiset viimeiset ihmiset eliv\u00e4t loputtomissa mutta tylsiss\u00e4 nautinnoissa – kaikki toistui eik\u00e4 tarina voinut edet\u00e4 ennen kuin yksi heist\u00e4 astui ulos paratiisistaan. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n Zothiquessa tarina ei voi edet\u00e4, mutta ei ollakaan kaikkivoipaisia paratiisissa – ellei sitten hetken tunnu silt\u00e4 nekromantikkona kuolleiden kaupungissa kalmojen palveltavana – eik\u00e4 tilanteesta voi mitenk\u00e4\u00e4n l\u00e4hte\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Onneksi lukija voi sulkea kirjan kannet ja jatkaa tarinaansa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Clark Ashton Smithin enimm\u00e4kseen 1930-luvulla kirjoittamassa Zothique-sarjassa ollaan Maapallon ja ihmiskunnan viimeisiss\u00e4 ajoissa. Tarinat eiv\u00e4t sijoitu keskelle tuhoisaa katastrofia eik\u00e4 ihmiskunta varsinaisesti taistele olemassaolostaan. Kysymys on enemm\u00e4n pois hiipumisesta kuin dramaattisesta lopusta. Kuten Smith kertojana alustaa ensimm\u00e4isess\u00e4 novellissa eli ”Manaajien … Lue loppuun