Joitakin tarinoita ei tarvitse lukea tiet\u00e4\u00e4kseen niist\u00e4 jotain. Niiden elementit ovat monien tiedossa jonkinlaisen kulttuurisen osmoosin kautta. Yksi t\u00e4llainen tarina on Ray Bradburyn kirjoittama ”Ukkosen jyr\u00e4hdys”, joka antoi nimen my\u00f6s Vaskikirjojen julkaisemalle kokoelmalle Bradburyn novelleja.<\/p>\n\n\n\n
Novelli ilmestyi vuonna 1952, ja se on varhainen esimerkki – ellei sitten varhaisin – siit\u00e4, kuinka jokin pieni asia menee pieleen aikamatkalla ja muuttaa nykyisyytt\u00e4. Se on aikamatkatarinoissa jonkinlainen vastakohta troopille, jonka mukaan tulevaisuus on lukittu ja kaikki mit\u00e4 teet vain vie sit\u00e4 kohti.<\/p>\n\n\n\n
”Ukkosen jyr\u00e4hdyksess\u00e4” esitell\u00e4\u00e4n TV Tropesissa nimetty ”Tuhon perhonen”<\/a>. Tarinassa aikamatkasafarilla mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 tallaa vahingossa perhosen, jonka ei pit\u00e4nyt viel\u00e4 kuolla. Omaan aikaansa palatessaan seurue joutuu huomaamaan, ett\u00e4 vaalien tulos on muuttunut, k\u00e4ytetty kieli on muuttunut, kaikki on v\u00e4h\u00e4n muuttunut. Vaikka ei lukisi mit\u00e4\u00e4n tieteiskirjallisuutta, asetelma saattaa olla tuttu Simpsoneiden<\/em> kuudennen kauden Kauhujen talo -p\u00e4tk\u00e4st\u00e4 ”Time and punishment”<\/a>, jossa alkuper\u00e4isten novellin kuvastoa k\u00e4ytettiin osana toista tarinaa.<\/p>\n\n\n\n Itse luin ”Ukkosen jyr\u00e4hdyksen” vasta hiljattain. Yll\u00e4ttik\u00f6 siin\u00e4 jokin? Ehk\u00e4 se, ett\u00e4 tarinassa matkattiin ajassa vain kerran. Huomasin ajatelleeni, ett\u00e4 tarinan henkil\u00f6t olisivat pakotettuja – ja ett\u00e4 heill\u00e4 olisi mahdollisuus – palata menneisyyteen korjaamaan virheens\u00e4. Vaivihkaisesti tarinan alkupuolella kuitenkin taidetaan kuvata tarinan maailman aikamatkailun logiikkaa niin, ettei muutosten peruminen ole mitenk\u00e4\u00e4n mahdollista. Se tekee tarinasta jotenkin traagisemman – vaikka traaginen se olisi ollut my\u00f6s silloin, kun olisi tehty monia yrityksi\u00e4 muuttaa mennytt\u00e4, mutta jokainen korjausyritys olisi vain tehnyt tulevaisuudesta huonomman.<\/p>\n\n\n\n Tavallaan siis tunsin tarinan, tavallaan en.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Joitakin tarinoita ei tarvitse lukea tiet\u00e4\u00e4kseen niist\u00e4 jotain. Niiden elementit ovat monien tiedossa jonkinlaisen kulttuurisen osmoosin kautta. Yksi t\u00e4llainen tarina on Ray Bradburyn kirjoittama ”Ukkosen jyr\u00e4hdys”, joka antoi nimen my\u00f6s Vaskikirjojen julkaisemalle kokoelmalle Bradburyn novelleja. Novelli ilmestyi vuonna 1952, ja … Lue loppuun