Seuraavaksi pys\u00e4hdyt\u00e4\u00e4n j\u00e4lleen keltaisten kirjojen numeroiden 201-300 \u00e4\u00e4relle. Mitk\u00e4 j\u00e4ttiv\u00e4t – ehk\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4enkin – erityisen my\u00f6nteisen vaikutelman? Keltaisen kirjaston kolmas satanen ilmestyi vuosien 1986 ja 1997 v\u00e4lill\u00e4 ja koska alkuteokset olivat suomentamisensa aikana melko tuoreita, n\u00e4m\u00e4 tuntuivat minusta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 nykykirjallisuudelta.<\/p>\n\n\n\n
Nyt j\u00e4lkeenp\u00e4in muistellessa yksi kiehtovimmista teoksista oli kuitenkin v\u00e4h\u00e4n vanhempi, eli 1930-luvun alussa julkaistu Hermann Brochin Unissakulkijat-trilogia<\/a>. Sen kerronta ja syrj\u00e4\u00e4n siirtyv\u00e4t, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle palaavat ja siin\u00e4 prosessissa muuttuvat p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t muuttuvassa maailmassa loivat – tai ainakin nyt tuntuu silt\u00e4 – surumielisen tunnelman mutta my\u00f6s v\u00e4h\u00e4n naiivin vaikutelman. Maailma on nyt joiltain osin enemm\u00e4n rappiolla kuin kirjoittaja ehk\u00e4 omana aikanaan kuvitteli voivan olla mahdollista.<\/p>\n\n\n\n Jos Broch maalaili ja tunnelmoi, niin Mustassa valossa<\/a><\/em> Richard Currey tykitti – ja se tietenkin sotaromaaniin sopiikin. Muuta en siit\u00e4 muistakaan, mutta se muistij\u00e4lki on voimakas. V\u00e4h\u00e4n samanlaisen vaikutelman teki Richard Fordin Roihu<\/em><\/a>. Kummassakin kerronnan tapa ja tarinat tapahtumat kietoutuvat yhteen eritt\u00e4in perustellulla tavalla.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ytyy mainita – ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n itsenikin yll\u00e4tt\u00e4en – Naguib Mahfouzin Kairo-trilogia<\/a>. Sen ensimm\u00e4inen osa tuntui hieman pakkopullalta, mutta tarina ja hahmot syveniv\u00e4t my\u00f6hempien osien my\u00f6t\u00e4. K\u00e4rsiv\u00e4llisyys palkitsi oikeasti moniulotteisella tarinalla.<\/p>\n\n\n\n Uusien tuttavuuksien huipennus kolmannen satasen loppupuolella oli kuitenkin Peter H\u00f8egin Kertomuksia y\u00f6st\u00e4<\/a><\/em>. Jokainen novelli oli oma maailmansa, joka oli olemassa vain tuota tarinaa varten. Siin\u00e4 miss\u00e4 ihmisten maailma on tarinoita, t\u00e4ss\u00e4 kokoelmassa tarina oli maailma.<\/p>\n\n\n\n Kohti seuraavaa satasta!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Seuraavaksi pys\u00e4hdyt\u00e4\u00e4n j\u00e4lleen keltaisten kirjojen numeroiden 201-300 \u00e4\u00e4relle. Mitk\u00e4 j\u00e4ttiv\u00e4t – ehk\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4enkin – erityisen my\u00f6nteisen vaikutelman? Keltaisen kirjaston kolmas satanen ilmestyi vuosien 1986 ja 1997 v\u00e4lill\u00e4 ja koska alkuteokset olivat suomentamisensa aikana melko tuoreita, n\u00e4m\u00e4 tuntuivat minusta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 nykykirjallisuudelta. … Lue loppuun