Esiosissa on melkein v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 se ongelma, ett\u00e4 tarinan loppuratkaisu on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tiedossa: lukija tiet\u00e4\u00e4 esimerkiksi sen, mist\u00e4 tilanteesta p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 l\u00e4htee esiosan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 tai kuinka keskeisille panoksena olleilla asioille tapahtui. Esiosaa kirjoittaessa kirjailijan vapausasteet ovat v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4t ja siten ainakin joissakin asioissa j\u00e4nnitteen on pakko tuntua v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 esiosa on joskus merkityksellinen, koska lukija haluaa tiet\u00e4\u00e4, kuinka p\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4 tuli se, johon lukija alkoi tutustua. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, ett\u00e4 ainakaan t\u00e4h\u00e4n lukijaan ei p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 tehnyt mit\u00e4\u00e4n vaikutusta, kun h\u00e4net ensimm\u00e4isen kerran kohtasin Louis-Ferdinand C\u00e9linen teoksessa Niin kauas kuin y\u00f6t\u00e4 riitt\u00e4\u00e4<\/a><\/em>.<\/p>\n\n\n\n Kirjoitin siit\u00e4 seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 toimii ainakin sotilaana, kauppa-aseman myyj\u00e4n\u00e4, l\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4 ja luultavasti h\u00e4n tekee paljon muutakin. T\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, etten ole varma \u2013 sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat vain tuntuvat tapahtuvan ilman ett\u00e4 ne olisivat jotenkin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 tai reflektoitu osa h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ntarinaansa. Ik\u00e4\u00e4n kuin ei olisi keskusta, johon lukija voisi kiinnitt\u00e4\u00e4 tarinan tapahtumat.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n Romaani oli t\u00e4ynn\u00e4 tapahtumia, mutta j\u00e4in kai hieman ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n, oliko siin\u00e4 tarinaakaan – tai sellaista koherenttia p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4, johon tapahtumat olisivat kiinnittyneet. P\u00e4\u00e4tinkin merkint\u00e4ni n\u00e4in: Jos maailmankaikkeus ei v\u00e4lit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntarinasta, se ei kiinnosta ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 eik\u00e4 itse el\u00e4j\u00e4k\u00e4\u00e4n sit\u00e4 huomaa tai luo, niin mit\u00e4 j\u00e4\u00e4? Ehk\u00e4 paljonkin tapahtumia, mutta ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarinaa kenellek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Nyt k\u00e4sill\u00e4 ovat t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n – Ferdinandin – lapsuus- ja nuoruusvuodet, kun avaan romaanin Kuolema luotolla<\/em>. Koska tapahtumat kiinnittyv\u00e4t alusta pit\u00e4en tiukasti p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00f6n, niist\u00e4 alkaa selke\u00e4sti muodostua tarina.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4\u00e4 kuitenkin kysymys: miksi t\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi kiinnostaa? En j\u00e4\u00e4nyt aikaisemman teoksen luettuani miettim\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 olisipa kiehtovaa tiet\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 Ferdinandista. Ei ollut mit\u00e4\u00e4n selityst\u00e4 vaativaa. H\u00e4nen koko tarinansa ei kiehtonut mielt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Valitettavasti romaanin j\u00e4lkeen mietin samaa mutta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta: miksi t\u00e4m\u00e4n olisi pit\u00e4nyt kiinnostaa minua? Ferdinandin tarina alkoi lapsuudesta ja eteni nuoruusvuosiin hyvin intensiivisen\u00e4 tapahtumien sarjana. Tyyliksi oli valittu kiihke\u00e4 kerronta t\u00e4ynn\u00e4 kolmen pisteen sarjoja ja huutomerkkej\u00e4. Sis\u00e4ll\u00f6ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 rooli oli erilaisten eritteiden huomioinnissa. Kun romaanin j\u00e4lkeen luin kansilehden kuvauksen, jouduin toteamaan, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 palstan mittainen teksti tiivisti koko romaanin tapahtumat niin, ett\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 visva ja ulosteet j\u00e4iv\u00e4t puuttumaan. J\u00e4lkeenp\u00e4in ajatellen niist\u00e4 lukemiseen oli turha k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yli 500 sivun mittainen vaiva.<\/p>\n\n\n\n Kuolemaa luotolla<\/em> lukiessa ei tiennyt, mit\u00e4 kohti tarina oli menossa. T\u00e4m\u00e4 ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n mielikuvitusta ja odotuksia virittelev\u00e4 tilanne, vaan pikemminkin l\u00e4sn\u00e4 oli jatkuva h\u00e4mmennys: mik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n tarinan johtoajatus? Kunpa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 olisi ollut pidett\u00e4v\u00e4. Nyt tuntui, ett\u00e4 h\u00e4n ansaitsi liki jokaisen vastoink\u00e4ymisens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n No, sitten tarina vain p\u00e4\u00e4ttyy yhteen huipennukseen, vaikka mik\u00e4\u00e4n ei olisi est\u00e4nyt sit\u00e4 p\u00e4\u00e4ttym\u00e4st\u00e4 jo edelliseen.<\/p>\n\n\n\n Tuli mieleen Holtiton mies<\/a><\/em>. T\u00e4ss\u00e4 kuitenkin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 oli juuri ja juuri siedett\u00e4v\u00e4mpi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Esiosissa on melkein v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 se ongelma, ett\u00e4 tarinan loppuratkaisu on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tiedossa: lukija tiet\u00e4\u00e4 esimerkiksi sen, mist\u00e4 tilanteesta p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 l\u00e4htee esiosan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 tai kuinka keskeisille panoksena olleilla asioille tapahtui. Esiosaa kirjoittaessa kirjailijan vapausasteet ovat v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4t ja siten ainakin … Lue loppuun \n