{"id":140,"date":"2017-09-08T18:00:02","date_gmt":"2017-09-08T16:00:02","guid":{"rendered":"http:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/?p=140"},"modified":"2017-08-12T16:03:02","modified_gmt":"2017-08-12T14:03:02","slug":"keltainen-kirjasto-54-nollapiste","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/keltainen-kirjasto\/keltainen-kirjasto-54-nollapiste\/","title":{"rendered":"Keltainen kirjasto #54: Nollapiste"},"content":{"rendered":"<p>T\u00e4ss\u00e4 blogissa on kyse tarinoista. Graham Greenen kokoelmassa <em>Nollapiste<\/em> on nelj\u00e4 tarinaa. Niille tekisi v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 lukemalla niit\u00e4 v\u00e4kisin tarinoina tarinoista.\u00a0 Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 eli pienoisromaani &#8221;Puutarhan alla&#8221; ja novelli &#8221;Morinin luona&#8221; sellaisia kuitenkin ovat. Keskityn ensin mainittuun.<\/p>\n<p>Kertomuksessa &#8221;Puutarhan alla&#8221; eri aikojen ja eri ihmisten &#8211; niin yksil\u00f6iden, sukujen kuin kulttuurisen varannon &#8211; tarinat kohtaavat. Pienoisromaani alkaa hetkest\u00e4, jossa monen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 alkaa ik\u00e4\u00e4n kuin uusi luku: p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 saa tiet\u00e4\u00e4 kuolevansa. H\u00e4n palaa k\u00e4ym\u00e4\u00e4n lapsuudenkodissaan, jossa kohtaa muun muassa veljens\u00e4.<\/p>\n<p>Muistikuvat ja niihin liittyv\u00e4t sek\u00e4 niit\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4t tarinat rakentavat rakentavat minuuttamme. Sit\u00e4 sopii kokeilla vaikka viritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 keskustelua armeija-ajoista &#8211; vaikka asepalvelus ei en\u00e4\u00e4 niin normatiivinen el\u00e4m\u00e4ntapahtuma olekaan. Tarkastellessaan kotipaikkaa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 ja h\u00e4nen veljens\u00e4 my\u00f6s muistelevat menneit\u00e4, ja muistavat my\u00f6s eri tavalla sen, kuka sukulaisista piti mist\u00e4kin asioista talossa tai puutarhassa.<\/p>\n<p>P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 muistelee lapsena kirjoittamaansa seikkailukertomusta, jota ainakin h\u00e4nen omien muistikuviensa mukaan \u00e4itins\u00e4 paheksui. H\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4kin tuon tarinan &#8211; ja kuinka ollakaan, sekin on monella tavalla erilainen kuin muisti, ja kietoutuu ehk\u00e4 lapsuuden tapahtumiin tavoilla, jotka aikuisena lukiessaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 eri tavalla kuin kirjoittaessaan. Suuri osa novellista &#8221;Puutarhan alla&#8221; sijoittuu uneen, joka lapsena kirjoitettua kertomusta innoitti, ja t\u00e4ss\u00e4 uneen &#8211; tai ehk\u00e4 siit\u00e4 my\u00f6hemmin rakennettuun muistoon &#8211; tuodaan viel\u00e4 yksi tarina, eli jonkinlainen <a href=\"https:\/\/en.wikipedia.org\/wiki\/Holy_Family\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">pyh\u00e4n perheen<\/a> toisinto. Sill\u00e4 lienee oma merkityksens\u00e4 kaikkien muiden tarinoiden ristikk\u00e4isiss\u00e4 kudelmissa.<\/p>\n<p>Ihmiset kertovat, kirjoittavat ja lukevat tarinoita. He suunnittelevat ja muistelevat tarinoita. Oikeastaan ihmiset ovat itsekin monenlaisten tarinoiden kokoelmia.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>T\u00e4ss\u00e4 blogissa on kyse tarinoista. Graham Greenen kokoelmassa Nollapiste on nelj\u00e4 tarinaa. Niille tekisi v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 lukemalla niit\u00e4 v\u00e4kisin tarinoina tarinoista.\u00a0 Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 eli pienoisromaani &#8221;Puutarhan alla&#8221; ja novelli &#8221;Morinin luona&#8221; sellaisia kuitenkin ovat. Keskityn ensin mainittuun. Kertomuksessa &#8221;Puutarhan alla&#8221; eri &hellip; <a href=\"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/keltainen-kirjasto\/keltainen-kirjasto-54-nollapiste\/\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[40,6,133,134],"class_list":["post-140","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-keltainen-kirjasto","tag-graham-greene","tag-keltainen-kirjasto","tag-nollapiste","tag-puutarhan-alla"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=140"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":142,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140\/revisions\/142"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=140"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=140"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=140"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}