Onkohan t\u00e4ss\u00e4 romaanissa varsinaista tarinaa?<\/p>\n
Claude Simonin romaanissa Flanderin tie<\/em> vaikuttaisi aluksi olevan monta aikatasoa: v\u00e4limerkeist\u00e4 ja kappalejaoista enimm\u00e4kseen piittamatta k\u00e4yskennell\u00e4\u00e4n esi-is\u00e4n itsemurhan muistoissa, ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n tulevaisuuden toiveissakin, ja aina palataan tiehen ja etenkin hevosiin. Minulla ei kuitenkaan ole aavistustakaan siit\u00e4, kest\u00e4v\u00e4tk\u00f6 kertojahenkil\u00f6n nykyisyyden tapahtumat p\u00e4ivi\u00e4 vai onko kyse vain yhdest\u00e4 keskustelusta.<\/p>\n Miten t\u00e4llaista teosta luetaan? Aluksi Simon merkitsee vuorosanojen alkamisen kuin Jos\u00e9 Saramago, eli isolla kirjaimella lauseen keskell\u00e4. Saramagon tyylih\u00e4n on kaikkiaan raivostuttava eik\u00e4 anna tarinoille mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4. James Joyce Odysseuksessa<\/em> on tyylilt\u00e4\u00e4n toki viel\u00e4 mutkikkaampi, mutta ainakin valinnoissa on – edes kirjallisuudentutkijoiden selitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 – jokin mielekkyyys.<\/p>\n Flanderin tie<\/em> tuntuu olevan v\u00e4limaastossa. J\u00e4\u00e4 aavistus, ett\u00e4 tyylivalinnoilla on jokin merkitys tarinan kannalta, vaikka logiikka – niin tarinassa kuin tyyliss\u00e4 – ei hahmotu. T\u00e4llaiset romaanit ovat minulle kuin instrumentaalimusiikkia: kannattaa unohtaa analyysi ja antaa teoksen synnytt\u00e4mien tunnelmien vied\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Onkohan t\u00e4ss\u00e4 romaanissa varsinaista tarinaa? Claude Simonin romaanissa Flanderin tie vaikuttaisi aluksi olevan monta aikatasoa: v\u00e4limerkeist\u00e4 ja kappalejaoista enimm\u00e4kseen piittamatta k\u00e4yskennell\u00e4\u00e4n esi-is\u00e4n itsemurhan muistoissa, ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n tulevaisuuden toiveissakin, ja aina palataan tiehen ja etenkin hevosiin. Minulla ei kuitenkaan ole aavistustakaan … Lue loppuun