Aluksi on todettava, ett\u00e4 blogin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen ilmestyminen vuoden verran – vaikka aivan tammikuun alussa en viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n julkaisemaan – on pieni ihme. Useimmat blogit hiipuvat innostuneen alun j\u00e4lkeen nopeasti.<\/p>\n
Mik\u00e4 on vuoden aikana ollut bloginpidon ja lukemisen suhde? Blogi on varmasti lis\u00e4nnyt luetun m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. On tietty paine lukea niin paljon, ett\u00e4 saa tehty\u00e4 viikottaisen merkinn\u00e4n. Aivan kaikesta lukemastani fiktiosta en ole kirjoittanut: esimerkiksi Michael Moorcockin Ter\u00e4ksinen tsaari<\/em> j\u00e4i blogissa dokumentoimatta, sill\u00e4 en keksinyt sen tarinasta mit\u00e4\u00e4n kiinnostavaa sanottavaa.\u00a0 Kaikista Keltaisen kirjaston kirjoista toki kirjoitan – olihan kyseiseen kirjastoon uppoutuminen blogin aloittamisen keskeinen syy<\/a>. Numerot kuitenkin hyppiv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4, kuten tunnisteen mukaisesta listauksesta<\/a> huomaa. En hypi kirjojen yli, mutta en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n lue uudestaan jo lukemiani. Kenties teen niist\u00e4 viel\u00e4 jonkin koontimerkinn\u00e4n.<\/p>\n Onko bloginpito lis\u00e4nnyt lukemisen laatua? On varmasti, mik\u00e4li laatua tarkastellaan maailmankirjallisuuden tuntemuksen kautta. Kysymys on vaikeaselkoisempi, jos mietit\u00e4\u00e4n lukukokemuksen nautinnollisuutta. Olen ottanut itselleni kahdenlaista pakkoa: lukea tietty\u00e4 sarjaa tietyss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, ja kirjoittaa jokaisesta teoksesta 150-250 sanan blogimerkint\u00e4. Pakot ja paineet eiv\u00e4t useinkaan lis\u00e4\u00e4 kokemuksen laatua. Toisaalta lukutapa – tarinallisuuden miettiminen – haastaa hakemaan asioita, joita ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 huomioisi tai miettisi ilman t\u00e4t\u00e4 fokusta lukiessaan. Keskityn siis tekstiin hieman eri tavalla ja koetan hakea n\u00e4k\u00f6kulmia, mik\u00e4 saattaa johtaa my\u00f6s kiinnostaviin oivalluksiin. Toistaiseksi hanke tuntuu jatkamisen arvoiselta.<\/p>\n Kesken vuoden aloitin itsellenikin yll\u00e4tyksen\u00e4 pari jatkuvampaa sarjaa, eli roolipeliharrastuksesta kumpuavat merkinn\u00e4t<\/a> ja Svart Recordsin vinyylijulkaisujen innoittamat Leavings-tarinat<\/a>. Kumpikin sarja jatkuu – roolipelimerkinn\u00e4t harvakseltaan pelisessioiden nostattamien ajatusten my\u00f6t\u00e4 ja Leavings-tarinat kunnes viimeinen uudelleenjulkaisu sek\u00e4 Timo Kalevi Forssin G\u00f6sta Sundqvist -el\u00e4m\u00e4kerta on k\u00e4sitelty.<\/p>\n Tuleva vuosi jatkuu siis pitk\u00e4lti entisiss\u00e4 merkeiss\u00e4: enimm\u00e4kseen Keltaisen kirjaston k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4, mutta pist\u00e4ydytty\u00e4 tulee muissakin tarinoissa. Uutena avauksena kokeillen Kalevalan<\/em> tarinoiden kommentointia. Kyse ei suoranaisesti ole satavuotiaan Suomen innoitus, vaan se ett\u00e4 sattumalta keskell\u00e4 vuotta t\u00f6rm\u00e4sin muutamaan kiinnostavaan vanhoja runoja koskevaan juttuun.<\/p>\n Kohti vuotta 2018!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Aluksi on todettava, ett\u00e4 blogin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen ilmestyminen vuoden verran – vaikka aivan tammikuun alussa en viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n julkaisemaan – on pieni ihme. Useimmat blogit hiipuvat innostuneen alun j\u00e4lkeen nopeasti. Mik\u00e4 on vuoden aikana ollut bloginpidon ja lukemisen suhde? Blogi on … Lue loppuun