{"id":342,"date":"2018-08-24T18:00:05","date_gmt":"2018-08-24T16:00:05","guid":{"rendered":"http:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/?p=342"},"modified":"2018-07-25T20:52:43","modified_gmt":"2018-07-25T18:52:43","slug":"leavings-tarinoita-goan-arkki","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/laululyriikka\/leavings-tarinoita-goan-arkki\/","title":{"rendered":"Leavings-tarinoita: Goan arkki"},"content":{"rendered":"

G\u00f6sta Sundqvistin sanoituksissa kerroksellisuuden, monitulkintaisuuden ja selke\u00e4n ilmaisun yhdist\u00e4v\u00e4t tekstit v\u00e4heniv\u00e4t 1990-luvun lopulla. Teen t\u00e4ss\u00e4 merkinn\u00e4ss\u00e4 saman kuin sarjan ensimm\u00e4isess\u00e4<\/a>, eli vertailen saman teeman erilaisia toteutuksia yhtyeen tuotannon eri vaiheissa, kun vuorossa olevan Bulebule<\/em>-albumin (2000) lyriikoista yksin\u00e4\u00e4n ei mainituilla kriteereill\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kannattele avaamista ja pohdintaa samalla tavalla kuin useimmat aikaisemmin esitellyt teokset.<\/p>\n

Teemana on ajan kuluminen, muutos itsess\u00e4 ja niihin suhtautuminen. Varhainen esimerkki aiheesta on Mies joka toi rock’n’rollin Suomeen<\/em> -levyn (1981) ”El\u00e4m\u00e4\u00e4”. Tekstiss\u00e4 asiat on ilmaistu selke\u00e4sti, mutta kovin kerroksellinen tai monitulkintainen tarina ei ole. Kertojahenkil\u00f6n muutos n\u00e4kyy siin\u00e4, ett\u00e4 ”haaveet ovat haihtuneet”, mutta ajan kuluminen ja maailman muuttuminen kuvautuu niin yleisell\u00e4 tasolla, ett\u00e4 suhdetta kertojaan ei synny:<\/p>\n

”nykyajan hullutuksia
\ntai mit\u00e4 sairauksia ne lieneek\u00e4\u00e4n
\nei el\u00e4m\u00e4st\u00e4 en\u00e4\u00e4 edes juovu
\nnykyajan hullutuksia
\ntuskin seurauksia me mietit\u00e4\u00e4n
\nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 silti koskaan luovu”<\/p><\/blockquote>\n

Rakkauden planeetan<\/em> ”Vakosamettihousuinen mies” on aika tunnettu kappale. Se on hitti, mutta sellaiseakin kerroksellinen vaikka ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 monitulkintainen samalla tavalla kuin kiehtovimmat teokset. Tietenkin s\u00e4keille ”kaikenlaista sit\u00e4 kertyy vintille itsest\u00e4\u00e4n \/ mit\u00e4 p\u00f6lyn alta l\u00f6ytyv\u00e4n en tiennytk\u00e4\u00e4n” voi antaa sek\u00e4 konkreettisen ett\u00e4 abstraktin tulkinnan – l\u00e4htih\u00e4n laulu liikkeelle kev\u00e4tsiivouksessa l\u00f6ytyneest\u00e4 Suosikista <\/em>ja upotti muistoihin, jotka olivat hautautuneina p\u00e4\u00e4koppaan – mutta t\u00e4m\u00e4 mahdollisuus toimii l\u00e4hinn\u00e4 mausteena kokonaisuudessa.<\/p>\n

”El\u00e4m\u00e4\u00e4” ei kerro oikeastaan tarinaa vaan tunnelmakuvauksen. ”Vakosamettihousuinen mies” sen sijaan luo vaikutelman el\u00e4m\u00e4kerrasta muutamassa minuutissa. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 laulun kertoja on kovasti eri tilanteessa muistoissaan ja nykyhetkess\u00e4, jossain m\u00e4\u00e4rin muuttunutkin, mutta h\u00e4n kokee jatkuvuutta ja pystyy suhtautumaan l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 ja kaipauksella menneisiin aikoihin tuntematta silti ep\u00e4toivoista halua palata menneisyyteen – onhan h\u00e4n itsens\u00e4 hyv\u00e4ksynyt ja sis\u00e4isesti sivistynyt tavallinen vakosamettihousuinen mies.<\/p>\n

”Goan arkki” Bulebule<\/em>-albumilta (2000) on monitulkintainen ja osin kerroksellinenkin, mutta jossain m\u00e4\u00e4rin ehk\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n selke\u00e4n ilmaisun ansiosta. Se on yht\u00e4 kaikki mielenkiintoinen kontrasti ”Vakosamettihousuiselle miehelle”.\u00a0 ”Goan arkin” alussa hippiajat ja henkisyyden tavoittelu eiv\u00e4t ole menneisyytt\u00e4 ja hyv\u00e4ll\u00e4 muisteltuun el\u00e4m\u00e4ntarinaan sulautunut ajanjakso, vaan niin totista totta ett\u00e4 se haittaa yht\u00e4 perustarpeista eli l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 pysymist\u00e4:<\/p>\n

”kuka sytytt\u00e4\u00e4 voisi kynttil\u00e4n
\nnuotioon taas lis\u00e4isi puita
\nmaailmankaikkeutta kun hengit\u00e4n
\nja sit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 yrit\u00e4n
\nitse ehdi m\u00e4 en”<\/p><\/blockquote>\n

Ensimm\u00e4inen s\u00e4keist\u00f6 voi kuulostaa koomiselta, mutta kun ajan kuluminen ja oman itsen muutos tulevat mukaan, seuraa my\u00f6s traagisemman kuuloinen k\u00e4\u00e4nne: ”vanhetessaan helposti yksin j\u00e4\u00e4 \/ eik\u00e4 l\u00f6yd\u00e4k\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4\u00e4 \/ t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kun harhailee.”<\/p>\n

Kertos\u00e4keess\u00e4 on skeptisempi \u00e4\u00e4ni, ja vanhat hipit vaikuttavat s\u00e4\u00e4litt\u00e4vilt\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 ”Vakosamettihousuisessa miehess\u00e4” afgaturkin kuluminen kuului asiaan:<\/p>\n

”jos s\u00e4 kuullut oot kerrottavan Goan arkista
\nhillitse mielesi tietosi tarkista, yst\u00e4v\u00e4ni
\ntai ne kusettaa sua
\nhippikommuuneille voit viitata kintaalla
\ntakkuiset hiukset ja sandaalit lintallaan, yst\u00e4v\u00e4ni
\nvaikket uskokaan mua”<\/p><\/blockquote>\n

Goan arkki on tietenkin viittaus sek\u00e4 Intian Goaan henkistymisen paikkana ett\u00e4 Noan arkkiin, jolla valitut pelastuivat maailmansa lopulta. Jonkinlainen henkil\u00f6kohtainen maailmanloppu s\u00e4keist\u00f6jen kertohenkil\u00f6\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin huolestuttavan, eik\u00e4 menneisyys muodosta nykyhetken kanssa tyydytt\u00e4v\u00e4\u00e4 tarinaa. H\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 rannassa vallitsee ikiaikainen y\u00f6 ja arkin kansi t\u00e4ytyy painaa kiinni. El\u00e4hteneiden hippien m\u00f6lin\u00e4\u00e4 voi yritt\u00e4\u00e4 kest\u00e4\u00e4 kuvittelemalla palaavansa sen avulla parempiin aikoihin: ”dinosaurusten laulu on kaunista kuunnella \/ mieleisekseen kun voi mennytt\u00e4 muunnella, yst\u00e4v\u00e4ni.” Kovin vakaalla pohjalla ei olla, kun p\u00f6nt\u00f6n todetaan voivan seota yhdest\u00e4 karkista.<\/p>\n

Tuntuu, ett\u00e4 ”El\u00e4m\u00e4\u00e4”-kappaleen kertoja ei ollut viel\u00e4 el\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4 tarpeeksi yhdist\u00e4\u00e4kseen laajemman muutoksen oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 muutokseen. ”Vakosamettihousuisessa miehess\u00e4” puolestaan tavataan kertoja, joka on onnistuneesti liitt\u00e4nyt kovin erilaiset el\u00e4m\u00e4nvaiheet mielekk\u00e4\u00e4ksi kokonaisuudeksi ja pystyy suuntautumaan niiden varassa tulevaisuuteen. ”Goan arkin” p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 puolestaan saattaisi olla vakosamettihousuisen miehen aikalainen, jolle nykyisyys ei tunnukaan antavan mit\u00e4\u00e4n ja jota tulevaisuus pelottaa – ja joka siksi joutuu ep\u00e4toivoisesti tavoittelemaan menneisyytt\u00e4 joka sek\u00e4\u00e4n tuskin oli aivan sellainen kuin h\u00e4n haluaisi. Mit\u00e4 todettiinkaan jo Rin Tin Tin<\/em> -tekstin<\/a> aluksi?<\/p>\n

”jos etsit kadonnutta aikaa
\njotain josta jouduit luopumaan
\nliian usein huomaat ei totta ollutkaan
\nja joku tuskin tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 etsii
\nvailla m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4 harhailee”<\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

G\u00f6sta Sundqvistin sanoituksissa kerroksellisuuden, monitulkintaisuuden ja selke\u00e4n ilmaisun yhdist\u00e4v\u00e4t tekstit v\u00e4heniv\u00e4t 1990-luvun lopulla. Teen t\u00e4ss\u00e4 merkinn\u00e4ss\u00e4 saman kuin sarjan ensimm\u00e4isess\u00e4, eli vertailen saman teeman erilaisia toteutuksia yhtyeen tuotannon eri vaiheissa, kun vuorossa olevan Bulebule-albumin (2000) lyriikoista yksin\u00e4\u00e4n ei mainituilla kriteereill\u00e4 … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[141],"tags":[286,285,287,106,140,164,80,242,153,288],"class_list":["post-342","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-laululyriikka","tag-bulebule","tag-elamaa","tag-goan-arkki","tag-gosta-sundqvist","tag-leevi-and-the-leavings","tag-mies-joka-toi-rocknrollin-suomeen","tag-musiikki","tag-rakkauden-planeeetta","tag-rin-tin-tin","tag-vakosamettihousuinen-mies"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/342","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=342"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/342\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":343,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/342\/revisions\/343"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=342"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=342"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=342"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}