Pari viime vuotta on ollut outoa aikaa: natsit ovat marssineet avoimesti kadulla niin Suomessa kuin muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Miten outoa mahtoikaan olla alle sata vuotta sitten, kun se tapahtui ensimm\u00e4isen kerran? Kuka n\u00e4ki, mit\u00e4 silloin oli tulossa? Miksi nyt k\u00e4visi toisin?<\/p>\n
Silloin sotilaspukuinen astuu herra Vorjahrenin luo ja herra Mundstock ajattelee; no jo oli aikakin ett\u00e4 sait p\u00e4\u00e4h\u00e4si auttaa! Mutta mies potkaiseekin herra Vorjahrenin matkalaukkua. Herra Vohjaren, joka on nelj\u00e4nkymmenen askeleen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 junasta, kalpenee, hoipertelee ja matkalaukkua putoaa h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4\u00e4n. Kun herra Mundstock n\u00e4kee t\u00e4m\u00e4n, h\u00e4nkin kalpenee. Ennen ei ole tapahtunut asemalaiturilla ett\u00e4 joku huutaisi ihmisille ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat sikoja ja potkisivat heid\u00e4n matkatavaroitaan. Oliko moista n\u00e4hty ikin\u00e4? Kerran, h\u00e4n muistelee, kun olin l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 lomalle Vah-joelle ja ostin ennen junan l\u00e4ht\u00f6\u00e4 asemalaiturilta juotavaa, er\u00e4s tuntematon mies t\u00f6rm\u00e4si minuun mutta pyysi heti kohteliaasti anteeksi, suokaa anteeksi hyv\u00e4 herra. Ja se oli ollut vain aivan pieni tahaton t\u00f6rm\u00e4ys. Silloin elettiinkin normaalien ihmisten aikaa kun ostin juotavaa ja matkustin lomalle. T\u00e4llaista tapahtuu laitureilla nyt, hullujen aikana, eik\u00f6 herra Vorjahren ole l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 lomalle eik\u00e4 osta juotavaa. Herra Vohjaren matkustaa keskitysleiriin. Siin\u00e4 on suuri ero.<\/p><\/blockquote>\n
Ladislav Fuksin romaanissa Herra Theodor Mundstock<\/em> on siirrytty j\u00e4rkevien ihmisten ajasta hullujen aikaan. Nyky\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 ei aivan samalla tavalla l\u00e4hetet\u00e4 keskitysleireille, mutta jotain aavemaisen tuttua tarinassa on – toivoa tietenkin sopii, ettei meid\u00e4n aikamme tarina jatku samalla tavalla kuin tied\u00e4mme herra Mundstockin ajan tarinan jatkuneen.<\/p>\n
Natsit ovat nousseet valtaan ja herra Mundstockin naapurit ja yst\u00e4v\u00e4t saavat m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 keskitysleireille. Herra Mundstock odottaa itsekin samanlaista kirjett\u00e4 ja kokee maailman aivan oikeutusti muuttuneen mielivaltaiseksi. H\u00e4n tekee mink\u00e4 pystyy: juttelee sis\u00e4iselle varjolleen, kuvittelee tuttavansa el\u00e4m\u00e4\u00e4 keskitysleirill\u00e4, harjoittelee arjessaan leirin karuja oloja varten, ennustaa ep\u00e4toivoisesti korteistaan valoisaa tulevaisuutta tuttavaperheen pojalle.<\/p>\n
Herra Theodor Mundstock pyrkii jatkamaan normaalia el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja jollakin tavalla se tekee h\u00e4nen tarinastaan kauhutarinan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pari viime vuotta on ollut outoa aikaa: natsit ovat marssineet avoimesti kadulla niin Suomessa kuin muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Miten outoa mahtoikaan olla alle sata vuotta sitten, kun se tapahtui ensimm\u00e4isen kerran? Kuka n\u00e4ki, mit\u00e4 silloin oli tulossa? Miksi nyt … Lue loppuun