{"id":66,"date":"2017-04-07T18:00:17","date_gmt":"2017-04-07T16:00:17","guid":{"rendered":"http:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/?p=66"},"modified":"2017-03-05T16:59:53","modified_gmt":"2017-03-05T14:59:53","slug":"helppoa-muisteltavaa-1","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/elamakerrat\/helppoa-muisteltavaa-1\/","title":{"rendered":"Helppoa muisteltavaa YUP-yhtyeest\u00e4 – osa I"},"content":{"rendered":"

Musiikkiyhtyeen historiikki on sekin jonkinlainen el\u00e4m\u00e4kerta eli tarina. Jussi Hyyrysen, Janne Mannosen, Jarkko Martikaisen, Petri Tiaisen ja Valtteri Tynkkysen muodostaman YUP-yhtyeen<\/a> suosion nousu ja huippu sijoittuvat 2000-luvun vaihteen kummallekin puolelle. Hippo Taatilan kirjoittama teos<\/a> viritti minut muistelemaan omaa historiaani yhtyeen musiikin parissa. T\u00e4ss\u00e4 lyhyen muistelman ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa keskityn yhtyeen tarinaan ensimm\u00e4isist\u00e4 englanninkielisist\u00e4 julkaisuista toiseen suomenkieliseen albumiin saakka. YUP:lle t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa vuosia 1990-1994 ja minulle luultavasti vuosia 1998-1999 lukuun ottamatta englanninkielist\u00e4 materiaalia, jota kuulin vasta 2003.<\/p>\n

Ensikosketukseni yhtyeeseen sain yst\u00e4v\u00e4ni kautta. Muistan varmaksi, ett\u00e4 kuuntelussa olivat etenkin T<\/em>urpasauna-<\/em>lyhytsoitto sek\u00e4 ”laulavan salapoliisin” Henri Blavatskyn tarinan kertonut Toppatakkeja ja Toledon ter\u00e4st\u00e4 <\/em>-albumi. Samoin pitk\u00e4soitot Y\u00f6vieraat<\/em> ja Outo el\u00e4m\u00e4 <\/em>olivat jo ilmestyneet. Internet oli k\u00e4ytt\u00e4jilt\u00e4\u00e4n ja sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n muuta kuin t\u00e4n\u00e4\u00e4n. En usko juuri kenenk\u00e4\u00e4n niin kutsutusta suuresta yleis\u00f6st\u00e4 olleen tietoinen yhtyeen varhaisista englanninkielisist\u00e4 \u00e4\u00e4nitteist\u00e4. N\u00e4it\u00e4 oli kahden lyhytsoiton ja yhden albumin verran. Tutustuin niihin vasta, kun ne koottiin The Hippos from Hell and Other Oddities 1988-1990<\/em> -kokoelmalle vuonna 2003. Riitt\u00e4k\u00f6\u00f6n kommentiksi, ett\u00e4 olen ehk\u00e4 melkein kerran kuunnellut koosteen.<\/p>\n

Varhaiset lyhytsoitot Turpasauna<\/em> (1990) ja Julmasti juhlallista<\/em> (1991) ovat hauskoja levytyksi\u00e4. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa minun korvissani kerrottiin musiikissa pidemp\u00e4\u00e4 kuin yhden kappaleen mittaista tarinaa. Lis\u00e4ksi tarinat olivat varsin absurdeja ja ehdottomia, mik\u00e4 varmasti vetosi nuoren mielenmaisemaan. Sen sijaan ensimm\u00e4inen suomenkielinen albumi Huuda harkiten<\/em> (1991) ei huvittanut samalla tavalla. Se oli hajanainen ja yksitt\u00e4iset kappaleet olivat harvoin iskevi\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ei oikeastaan tule kuunneltua. Albumin j\u00e4lkeen ilmestynyt ensimm\u00e4inen suomenkielinen single eli Paratiisin sahakielet \/ Daavidin fuzz <\/em>(1992) on sek\u00e4 minun kuulokuvassani ett\u00e4 Taatilan kirjauksissa hypp\u00e4ys seuraavalle tasolle.<\/p>\n

Seuraava albumi eli Toppatakkeja ja Toledon ter\u00e4st\u00e4 <\/em>(1994) on kunnianhimoinen ja varsin onnistunut yritys kertoa levyn mittainen tarina. Kertomus on aikaisempien suomenkielisten lyhytsoittojen tapaan arkirealismista irrallaan, mutta pysyy koossa eritt\u00e4in hyvin. Yhtyeen el\u00e4m\u00e4kerrasta j\u00e4\u00e4 kuva, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n suuntaan ei voinut en\u00e4\u00e4 kulkea pidemm\u00e4lle. N\u00e4in se varmaan olikin, ellei olisi ollut mahdollista tehd\u00e4 seuraavaksi jotain Absoluuttisen Nollapisteen Suljetun <\/em> tasoista. Toppatakkeja ja Toledon ter\u00e4st\u00e4<\/em> on itselleni huomattavasti miellytt\u00e4v\u00e4mpi kokonaisuus kuin Huuda harkiten<\/em>, mutta tarinan selvitt\u00e4misen j\u00e4lkeen se ei ole ollut kovinkaan aktiivisessa kuuntelussa.<\/p>\n

Vuosina 1990-1994 YUP teki kaikenlaista ja kurkotti moneen suuntaan. Sek\u00e4 taito ett\u00e4 n\u00e4kemys kasvoivat, intoa oli siin\u00e4 kuin ehdottomuuttakin ja – kenties – kaikki tuntui olevan viel\u00e4 mahdollista. Kuulostaa nuoruudelta ja v\u00e4h\u00e4n samanlaiselta r\u00f6nsyilylt\u00e4 kuin mit\u00e4 itsell\u00e4kin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli t\u00e4h\u00e4n tuotantoon tutustuessa vuosina 1998 ja 1999. YUP oli t\u00e4ll\u00f6in jo toki ehtinyt nuoruutta seuraavaan vaiheeseen. Hippo Taanila alustaa sen n\u00e4in (s. 113):<\/p>\n

”Nelj\u00e4nnesvuosisadan rajapyykin h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4ess\u00e4 moni on kuitenkin ik\u00e4ns\u00e4 ja kokemuksensa puolesta valmis k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nenvoimakkuusnappulat kaakosta takaisin koilliseen. YUP:lle aikuistumisen hetki koitti loppukes\u00e4st\u00e4 1994. […] B\u00e4ndi alkoi olla valmis tinkim\u00e4\u00e4n joistain aiemmista periaatteistaan, kunhan omimman mission toteuttaminen olisi edelleen mahdollista.”<\/p><\/blockquote>\n

N\u00e4ist\u00e4 ajoista eli vuosista 1994-1998 kertoo seuraava YUP:n tarinaa – ja v\u00e4h\u00e4n omaanikin – k\u00e4sittelev\u00e4 merkint\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Musiikkiyhtyeen historiikki on sekin jonkinlainen el\u00e4m\u00e4kerta eli tarina. Jussi Hyyrysen, Janne Mannosen, Jarkko Martikaisen, Petri Tiaisen ja Valtteri Tynkkysen muodostaman YUP-yhtyeen suosion nousu ja huippu sijoittuvat 2000-luvun vaihteen kummallekin puolelle. Hippo Taatilan kirjoittama teos viritti minut muistelemaan omaa historiaani yhtyeen … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[62],"tags":[82,84,81,76,77,75,80,78,83,79,72],"class_list":["post-66","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elamakerrat","tag-absoluuttinen-nollapiste","tag-helppoa-muisteltavaa","tag-hippo-taatila","tag-janne-mannonen","tag-jarkko-martikainen","tag-jussi-hyyrynen","tag-musiikki","tag-petri-tiainen","tag-suljettu","tag-valtteri-tynkkynen","tag-yup"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/66","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=66"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/66\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":68,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/66\/revisions\/68"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=66"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=66"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=66"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}