Minulle on kehittym\u00e4ss\u00e4 j\u00e4nnitteinen suhde John Irvingin teoksiin.<\/p>\n\n\n\n
Garpin maailma<\/a><\/em> ja viimeksi lukemani Kaikki is\u00e4ni hotellit<\/em> synnyttiv\u00e4t kesken urakan samankaltaisia ajatuksia: tarina kulkee sujuvasti – mutta minne se kulkee? Henkil\u00f6t ovat omanlaisiaan, tapahtumat kiinnostavia – mutta miksi he ovat olemassa? Onko t\u00e4m\u00e4 vain sarja tapahtumia, joille olisi riitt\u00e4nyt v\u00e4hempikin sivum\u00e4\u00e4r\u00e4?<\/p>\n\n\n\n Garpin maailmassa<\/em> keskeist\u00e4 oli perhe. Romaanissa Kaikki is\u00e4ni hotellit<\/em> Berryn perhe on suorastaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6. Se on kiinte\u00e4 yksikk\u00f6 ja aktiivinen toimija, vaikka sen j\u00e4seni\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 menehtyykin.<\/p>\n\n\n\n Itse asiassa perheest\u00e4 ei taida p\u00e4\u00e4st\u00e4 kauas kuin kuolemalla.<\/p>\n\n\n\n Tarina k\u00e4y kertojan isois\u00e4ss\u00e4, vaikka varsinaisesti alkaakin t\u00e4m\u00e4n vanhemmista. Vajaa viisisataa sivua kuluu siihen, ett\u00e4 lopulta kertoja sisaruksineen on keski-i\u00e4ss\u00e4, \u00e4iti ja kaksi nelj\u00e4st\u00e4 lapsesta kuollut, is\u00e4 sokea luullen py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 hotellia. V\u00e4liss\u00e4 on n\u00f6yryytyksi\u00e4, raiskausta, insesti\u00e4, terrorismia, karhuksi pukeutuneena el\u00e4v\u00e4 nainen, terrorismia, menestyskirja – ja paljon muuta.<\/p>\n\n\n\n Sen vuoksi ihmettelinkin, mit\u00e4 kohti tarina kulkee. Mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kummallisen hahmokatraan ja osin raa’an realiset, osin melko fantastiset tapahtumat oikeuttaa?<\/p>\n\n\n\n Se ei viimeisten sivujen l\u00e4heisyydess\u00e4 ollut minulle selv\u00e4\u00e4. Minulla ei ollut oikeastaan aavistustakaan. Kirja vain vaikutti p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n pian.<\/p>\n\n\n\n Mutta toiseksi viimeisen sivun lopussa asetelma k\u00e4\u00e4ntyy, kun kertoja astuu aavistuksen ulos tarinastaan ja katsoo sit\u00e4 ulkoap\u00e4in. ”Ja me uneksimme edelleen. Sepit\u00e4mme omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4mme.”<\/p>\n\n\n\n H\u00e4n jatkaa puhumista kirjan henkil\u00f6ille – yst\u00e4villeen – el\u00e4ville, kuolleille ja kadonneille.<\/p>\n\n\n\n Toivottavasti t\u00e4m\u00e4 on sinulle, \u00e4iti, kunnon lopetus – sinulle Egg. T\u00e4llaista lopetusta sin\u00e4kin tavoittelit, Lilly – t\u00e4llaista sin\u00e4 et koskaan ehtinyt kirjoittaa. T\u00e4ss\u00e4 lopetuksessa ei ehk\u00e4 ole tarpeeksi puntteja Valmentajan mielest\u00e4, eik\u00e4 tarpeeksi fatalismia Frankille. Ja voi olla, ettei t\u00e4ss\u00e4 lopetuksessa ole is\u00e4n ja Freudin mielest\u00e4 tarpeeksi unien tulkintaa. Eik\u00e4 tarpeeksi sitkeytt\u00e4 Frannylle. Eik\u00e4 se varmaan ole edes tarpeeksi ruma kelvatakseen Susie-karhulle. Junior Jonesin mielest\u00e4 se on kai liian pieni, ja miellytt\u00e4\u00e4kseen joitakin vanhoja yst\u00e4vi\u00e4 ja vihollisia, se ei ole l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n tarpeeksi v\u00e4kivaltainen; Kilju-Annie ei luultavasti soisi sille huokaustakaan – miss\u00e4 nyt mahtaakin maata kiljumassa.<\/p>(suom. Kristiina Rikman)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Kertoja jatkaa viel\u00e4 yhden kappaleen – ja min\u00e4 olen sen j\u00e4lkeen liki vakuuttunut, ett\u00e4 siihen tarinan piti menn\u00e4kin. Kummallista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Minulle on kehittym\u00e4ss\u00e4 j\u00e4nnitteinen suhde John Irvingin teoksiin. Garpin maailma ja viimeksi lukemani Kaikki is\u00e4ni hotellit synnyttiv\u00e4t kesken urakan samankaltaisia ajatuksia: tarina kulkee sujuvasti – mutta minne se kulkee? Henkil\u00f6t ovat omanlaisiaan, tapahtumat kiinnostavia – mutta miksi he ovat olemassa? … Lue loppuun