Huh huh. Aikamoinen vuosi.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4lkeenp\u00e4in ajatellessa tuntuu tosi hyv\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 sai v\u00e4itell\u00e4 tohtoriksi alkuvuodesta 2020<\/a>. Pian oman v\u00e4it\u00f6kseni j\u00e4lkeen v\u00e4it\u00f6stilaisuudet saleissa yleis\u00f6n edess\u00e4 loppuivat. Tietenkin tohtoriksi olisi p\u00e4\u00e4ssyt et\u00e4n\u00e4 – ja moni on p\u00e4\u00e4ssytkin. Se on sama saavutus. Mutta jotain olisi varmaan j\u00e4\u00e4nyt puuttumaan, jos oman v\u00e4it\u00f6ksen j\u00e4lkeen olisi vain poistunut linjoilta, heitt\u00e4nyt frakin yl\u00e4osan tuolille ja keitt\u00e4nyt itselleen teet\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Korona-aika vaikutti blogiin. Kirjastoista oli hankalampi saada kirjoja luettavakseen. Itseh\u00e4n en Keltaista kirjastoa erityisesti ker\u00e4\u00e4, vaan olen julkisen palvelun varassa. Julkaisutahtiin se ei juuri vaikuttanut: olen pyrkinyt julkaisemaan per\u00e4kk\u00e4isen kaksi Keltaisen kirjaston merkint\u00e4\u00e4 ja sitten yhden merkinn\u00e4n muusta aiheesta. Kaikenlaiset kiireet johtivat siihen, ett\u00e4 suunniteltu Kalevala<\/em>-painotus ei toteutunut kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, vaan jouduin purkamaan varastosta siell\u00e4 lep\u00e4\u00e4vi\u00e4 tekstej\u00e4. Kunnolla Kalevalasta<\/em> kirjoittaminen p\u00e4\u00e4si jatkumaan vasta kes\u00e4n ja Rauta-ajan<\/em><\/a> my\u00f6t\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Rauta-aika <\/em>oli kaksinkertainen muutos suunnitelmiin: aikaisemmin olen julkaissut hein\u00e4kuussa joka toinen viikko, mutta Rauta-ajan<\/em> nelj\u00e4 jaksoa sopivat hyvin viikoittaisiksi julkaisuiksi. Sitten huomasin, ett\u00e4 hein\u00e4kuussa onkin viisi perjantaita. No, onneksi Rauta-aika<\/em> on julkaistu my\u00f6s romaanimaisessa muodossa<\/a>. Syyskaudella rytmi alkoi asettua kahteen keltaiseen kirjaan, joita seurasi Kalevala<\/em>-merkint\u00e4. Sittemmin olen yritt\u00e4nyt tahdittaa tekstej\u00e4 niin, ett\u00e4 toisistaan eroavia runojaksoja erottaisi jokin muusta aiheesta kertova merkint\u00e4.<\/p>\n\n\n\n V\u00e4h\u00e4lt\u00e4 piti, ett\u00e4 vuonna 2020 olisi j\u00e4\u00e4nyt pelaamatta Cyberpunk 2020. Onneksi ei.<\/a> Kun peliin palasi l\u00e4hes kahdenkymmenen vuoden j\u00e4lkeen, huomasi jonkin muuttuneen – itsess\u00e4 ehk\u00e4 parempaan suuntaan, ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4ss\u00e4 maailmassa sen sijaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin synkk\u00e4\u00e4n. Toivottavasti voi olla arvioimassa tilannetta taas parinkymmenen vuoden j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n Mutta ensin on vuosi 2021. Sille ei ole suurempaa suunnitelmaa. Kaksi Keltaisen kirjaston kirjaa, yksi Kalevala-merkint\u00e4 tai muu v\u00e4lipala, ja kes\u00e4ll\u00e4 jotain erityist\u00e4 tai sitten ei. Eik\u00f6h\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 p\u00e4rj\u00e4t\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Huh huh. Aikamoinen vuosi. J\u00e4lkeenp\u00e4in ajatellessa tuntuu tosi hyv\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 sai v\u00e4itell\u00e4 tohtoriksi alkuvuodesta 2020. Pian oman v\u00e4it\u00f6kseni j\u00e4lkeen v\u00e4it\u00f6stilaisuudet saleissa yleis\u00f6n edess\u00e4 loppuivat. Tietenkin tohtoriksi olisi p\u00e4\u00e4ssyt et\u00e4n\u00e4 – ja moni on p\u00e4\u00e4ssytkin. Se on sama saavutus. Mutta jotain … Lue loppuun