{"id":734,"date":"2021-03-26T18:00:00","date_gmt":"2021-03-26T16:00:00","guid":{"rendered":"http:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/?p=734"},"modified":"2021-01-16T10:37:42","modified_gmt":"2021-01-16T08:37:42","slug":"keltainen-kirjasto-177-pieni-ilmestyskirja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/keltainen-kirjasto\/keltainen-kirjasto-177-pieni-ilmestyskirja\/","title":{"rendered":"Keltainen kirjasto #177: Pieni ilmestyskirja"},"content":{"rendered":"\n

T\u00e4ss\u00e4p\u00e4 on lohdutonta kerrontaa: Tadeusz Konwicki ja Pieni ilmestyskirja<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Se alkaa tosi dramaattisesti: ”Maailmanloppu tulee. Minun oma maailmanloppuni. Se l\u00e4hestyy tai oikeammin hiipii minua kohti.” Kerronnassa maalataan ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 tunnelmiltaan apokalyptinen kuvaelma, joka tuo mieleeni Studio Julmahuvin Lasi-elokuvan<\/a> mainoksen. Lohduttomuudessa toistuvat kylttien sanat ”me rakensimme sosialismin”.<\/p>\n\n\n\n

Tarina p\u00e4\u00e4see kunnolla alkuun – eli kohti loppuaan ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n maailmanloppua – kun puoluetoverit kertovat valinneensa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n tekem\u00e4\u00e4n polttoitsemurhan parlamenttitalon rappusilla. Muuttaako t\u00e4m\u00e4n lohduttoman tarinan absurdiksi, syvent\u00e4\u00e4k\u00f6 se lohduttomuutta vai oliko tarina tunnelmaltaan absurdi jo alkulauseesta? Heti ei tied\u00e4, millaista tarinaa on lukemassa. Joskus, kuten nyt, se on mukavaa.<\/p>\n\n\n\n

Kohtaamiset ja keskustelut ruokkivat tunnetta maailman ja tarinan mielett\u00f6myydest\u00e4 – elleiv\u00e4t vain ole it\u00e4eurooppalaista eleett\u00f6mytt\u00e4, jollaista kuvittelen Aki Kaurism\u00e4en elokuvien olevan t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

”Saanko n\u00e4hd\u00e4 paperinne?” sanoi kookkaampi poliisi.
Ojensin h\u00e4nelle nuhruisen henkil\u00f6korttini, joka n\u00e4in osoittautui tarpeelliseksi jo alkumatkasta. Mutta minne olin matkalla? Minua puistatti.
”Monesko p\u00e4iv\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n on?” kysyin.
”Mit\u00e4 te sill\u00e4 tiedolla teette?” murahti lyhyempi poliisi ep\u00e4luuloisena.
”On aina hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4.”
He katsahtivat toisiinsa. Kookkaampi sanoi painokkaasti: ”Hein\u00e4kuun kahdeskymmenestoinen.”
”Miten niin hein\u00e4kuun? Syksyh\u00e4n on jo pitk\u00e4ll\u00e4. Sataa rakeita.”
Kookkaampi j\u00e4tti vastaamatta ja ryhtyi kirjoittamaan yl\u00f6s henkil\u00f6tietojani.<\/p>(suom. Riitta Koivisto)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Koko tarina on oikeastaan sirpalemaisia toisiinsa l\u00f6yh\u00e4sti liittyvi\u00e4 kohtaamisia, kun p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 matkaa itsemurhapaikalleen, siis oman maailmanloppunsa pisteeseen.<\/p>\n\n\n\n

Jo t\u00e4m\u00e4n blogin ensimm\u00e4isess\u00e4 kirjauksessa<\/a> totesin n\u00e4in: ”Minua ei liene koskaan kiinnostanut, mit\u00e4 romaanin henkil\u00f6ille tapahtuu sen j\u00e4lkeen, kun teos on p\u00e4\u00e4ttynyt \u2013 eih\u00e4n heille tapahdu mit\u00e4\u00e4n, vaan he olivat olemassa tuota tarinaa varten.” Pieni ilmestyskirja<\/em> toteuttaa t\u00e4m\u00e4n ajatuksen tarinassaan. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6n maailma – sek\u00e4 subjektiivinen ett\u00e4 tarinassa h\u00e4nen ulkopuolellaan oleva – loppuu ja katoaa, kun kirjan kannet suljetaan. Jokainen tarina ja jokainen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 kulkee kohti maailmanloppuaan, mutta t\u00e4ss\u00e4 tarinassa se juuri on p\u00e4\u00e4asia eik\u00e4 tahaton sivutuote.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4ss\u00e4p\u00e4 on lohdutonta kerrontaa: Tadeusz Konwicki ja Pieni ilmestyskirja. Se alkaa tosi dramaattisesti: ”Maailmanloppu tulee. Minun oma maailmanloppuni. Se l\u00e4hestyy tai oikeammin hiipii minua kohti.” Kerronnassa maalataan ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 tunnelmiltaan apokalyptinen kuvaelma, joka tuo mieleeni Studio Julmahuvin Lasi-elokuvan mainoksen. Lohduttomuudessa toistuvat … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[556,6,554,555],"class_list":["post-734","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-keltainen-kirjasto","tag-aki-kaurismaki","tag-keltainen-kirjasto","tag-pieni-ilmestyskirja","tag-tadeusz-konwicki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/734","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=734"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/734\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":735,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/734\/revisions\/735"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=734"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=734"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=734"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}