Ihmisen el\u00e4m\u00e4 on t\u00e4lle itselleen jollakin tasolla tarina. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nteit\u00e4 ja kohtauksia, jotka ovat muita merkityksellisempi\u00e4. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntarinalla on – toivottavasti – merkityksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Robertson Daviesin Viides rooli<\/em> -romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Dunstan Ramsay havahtuu t\u00e4h\u00e4n tosiseikkaan, kun h\u00e4n lukee el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n ty\u00f6toverinsa Lorne Packerin kirjoittamat j\u00e4\u00e4hyv\u00e4issanat. Suivaannuttuaan h\u00e4n alkaa kirjoittaa entiselle esimiehelleen t\u00e4ydemp\u00e4\u00e4 selontekoa:<\/p>\n\n\n\n Eik\u00f6 tuo juttu kutistakin minut sellaiseksi kuin Packer eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 uskoo minun olevan – seniiliksi entiseksi suuruudeksi, joka on kompuroinut halki nelj\u00e4nkymmenenviiden opetusvuoden ev\u00e4\u00e4n\u00e4\u00e4n silkka Poikien suuresta taistelukirjasta<\/em> omaksuttu historiank\u00e4sitys, ja myyttik\u00e4rp\u00e4sen pahasti puraisema – mit\u00e4 se epatto Packer sitten mahtaakaan kuvitella myyttien olevan?<\/p>(suom. Marja Alopaeus)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Jo t\u00e4h\u00e4n kirjoittaja – niin Davies kuin Dunstan – saa mahtumaan paljon t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Kollegan muistelut tuntuvat yhdentekevilt\u00e4 ja tekev\u00e4t tarinan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4kin yhdentekev\u00e4n ainakin muiden silmiss\u00e4 – vaikka h\u00e4n tietenkin on oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ntarinansa on t\u00e4ynn\u00e4 merkityksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Dunstanin rehtorilleen kirjoittama el\u00e4m\u00e4ntarina on romaanimuotoinen – ei kukaan oikeasti kirjoittaisi niin. Mutta se tekeekin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kiinnostavan. Ihmisen el\u00e4m\u00e4 ei ole luonteeltaan tarina, jossa on merkityksi\u00e4. Merkitykset syntyv\u00e4t ihmiselle subjektiivisesti el\u00e4m\u00e4\u00e4 kokiessa ja j\u00e4sennelless\u00e4 tai kun tarinaa editoitaan. Romaanimuoto nostaa toiset asiat esille ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 muut huomiotta. Pelkk\u00e4 el\u00e4m\u00e4kerta tapahtumien luettelona tai curriculum vitae<\/em> ei olisi mielenkiintoinen, vaikka se olisi jollakin tavalla eniten tosi.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ss\u00e4 katsannossa romaanin otsikko on mielenkiintoinen. Alkusivuilla tarjotun m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan viides rooli kuvaa esimerkiksi teatterissa sellaisia osia, joka ei ole ”sankarin eiv\u00e4tk\u00e4 sankarittaren, eiv\u00e4 uskotun eiv\u00e4tk\u00e4 konnan, mutta jotka silti olivat oivalluksen tai loppuratkaisujen esiin tuomisessa olennaisia—”. Daviesin kirjoittamassa tarinassa Dunstan on tietenkin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6. Dunstan puolestaan sijoittaa itsens\u00e4 kirjoittamassaan tarinassa viidenteen rooliin – ja se on yksi h\u00e4nen omalle tarinalleen antamista merkityksist\u00e4. N\u00e4in h\u00e4n on sek\u00e4 p\u00e4\u00e4- ett\u00e4 sivuhahmo.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Ihmisen el\u00e4m\u00e4 on t\u00e4lle itselleen jollakin tasolla tarina. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nteit\u00e4 ja kohtauksia, jotka ovat muita merkityksellisempi\u00e4. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntarinalla on – toivottavasti – merkityksi\u00e4. Robertson Daviesin Viides rooli -romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Dunstan Ramsay havahtuu t\u00e4h\u00e4n tosiseikkaan, kun h\u00e4n lukee el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n … Lue loppuun