{"id":76,"date":"2017-04-28T18:00:12","date_gmt":"2017-04-28T16:00:12","guid":{"rendered":"http:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/?p=76"},"modified":"2017-04-10T18:57:43","modified_gmt":"2017-04-10T16:57:43","slug":"helppoa-muisteltavaa-yup-yhtyeesta-osa-ii","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/elamakerrat\/helppoa-muisteltavaa-yup-yhtyeesta-osa-ii\/","title":{"rendered":"Helppoa muisteltavaa YUP-yhtyeest\u00e4 – osa II"},"content":{"rendered":"

Kevyt muistelu YUP-yhtyeen<\/a> tarinan \u00e4\u00e4rell\u00e4 jatkuu. Hippo Taatilan teos<\/a> yhtyeest\u00e4 her\u00e4tti itsess\u00e4nikin menneiden kertaamisen haluja. Ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa<\/a> tein selkoa YUP:n tuotannosta vuosina 1990-1994, johon tutustuminen ajoittui itsell\u00e4ni enimm\u00e4kseen vuosiin 1998 ja 1999. T\u00e4m\u00e4 osa sijoittuu omassa el\u00e4m\u00e4kerrassani samoihin vuosiin, ja YUP:n julkaisutkin l\u00e4hestyv\u00e4t kokijaansa: k\u00e4sittely jatkuu vuodesta 1994 ja ulottuu vuoteen 1998.<\/p>\n

Vuonna 1994 ilmestynytt\u00e4 Homo sapiens <\/em>jakaa yhtyeen sis\u00e4ll\u00e4 mielipiteit\u00e4 vuosikymmenten j\u00e4lkeen. N\u00e4in arvioi Jarkko Martikainen (s. 122):<\/p>\n

”Homo sapiens<\/em> on karu valinnoissaan ja se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ankarat kasvonsa hyv\u00e4ss\u00e4 ja pahassa r\u00f6nsyilevimpiin Toppatakkeihin<\/em> verrattuna. Kuitenkin hyvi\u00e4 biisej\u00e4 levyll\u00e4 on kyllin monta, ne on esitetty kyllin innostuneesti ja taltioitu kyllin taidokkaasti.”<\/p><\/blockquote>\n

”Kyllin?” V\u00e4hint\u00e4\u00e4n kyllin. Albumi kuin paahtaa joka suuntaan t\u00e4ysill\u00e4, mutta pysyy silti kasassa. Tekstit seikkailevat myyttien, satujen, inhorealismin ja k\u00e4rjistysten maastossa, ja likimain kaikki se mahtuu viimeiseen kappaleeseen, petollisen rauhalliseen ”Alkemistiin.” Sopivasti puoliv\u00e4liss\u00e4 oleva ”Jumala halkaisi ihmisen kahtia” on uskomatonta paahtoa niin lyyrisesti kuin musiikillisestikin sanan monissa merkityksiss\u00e4. Laulut ovat kesken\u00e4\u00e4n niin erilaisia mutta samaan aikaan niin perusteltuja, ett\u00e4 tuntuu v\u00e4\u00e4ryydelt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 niiden mainitseminen n\u00e4ihin kahteen.<\/p>\n

YUP:ssa varmasti vieh\u00e4tti paitsi yll\u00e4tyksellisyys ja ehdottomuus niin my\u00f6s se, ett\u00e4 sanoitukset liikkuivat samassa tematiikassa tai ainakin kuvastossa kuin er\u00e4\u00e4n toisen l\u00e4pimurtonsa tehneen kolmikirjainyhtyeen lyriikat.\u00a0 YUP:ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki vain oli jotenkin hillitt\u00f6m\u00e4mp\u00e4\u00e4. Homo sapiensissa<\/em> t\u00e4m\u00e4 hillitt\u00f6myys, taito, sanottava ja moni muu, luultavasti m\u00e4\u00e4rittely\u00e4 loputtomiin pakeneva elementti – ellei nuoruutta todeta sellaiseksi – ovat ihanteellisissa suhteissa toisiinsa. Yhtye ei voinut edellisen albumin j\u00e4lkeen l\u00e4hte\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n viel\u00e4 toppatakimpaa levy\u00e4 – mutta ei sen tarvinnutkaan. Samoin seuraava levy ei voinut olla ”kuin Homo sapiens<\/em>, mutta v\u00e4h\u00e4n homosapiensimpi.” Se oli selv\u00e4sti samaa jatkumoa, mutta ei sen tarvinnut kilpailla edelt\u00e4jiens\u00e4 kanssa.<\/p>\n

Hippo Taatila lausuu vuonna 1996 ilmestyneest\u00e4 Y\u00f6vieraat<\/em>-pitk\u00e4soitosta (s. 145):<\/p>\n

”Y\u00f6vieraat <\/em>on s\u00e4vellyksellinen, sanoituksellinen ja sovituksellinen t\u00e4ysosuma, jonka kappalelistassa ei ole ainuttakaan heikkoa lenkki\u00e4 ja jonka kappaleet toimivat yht\u00e4 lailla niin erikseen kuin kokonaisuuden osina.”<\/p><\/blockquote>\n

Kirjoittajan kanssa on helppo olla nyt samaa mielt\u00e4. Nuorempana Y\u00f6vieraat<\/em> j\u00e4i minulla edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 varjoon, eik\u00e4 siihen ollut syyn\u00e4 varmaankaan mik\u00e4\u00e4n muu kuin kappaleiden tempo. Kuuluuko t\u00e4m\u00e4 sitten aikuistumiseen? Yhtyeen tahdit hidastuvat, ja hiljalleen ik\u00e4\u00e4ntynyt kuulijakin huomaa nyansseja.<\/p>\n

Vuonna 1998 ilmestynyt Outo el\u00e4m\u00e4<\/em> vaikutti Homo sapiensiin<\/em> verrattuna suorastaan radioyst\u00e4v\u00e4lliselt\u00e4, mutta siin\u00e4 lienee kyse l\u00e4hinn\u00e4 kontrastin voimasta. Olisiko j\u00e4lkeenp\u00e4in tarkastellessa kyse samasta kehityskulusta, joka paitsi nosti yhtyeen lopullisesti suuremman yleis\u00f6n tietoisuuteen niin my\u00f6s teki siit\u00e4 – ainakin itselleni – vuoteen 2003 menness\u00e4 turhauttavan paljon samaa kuin ennenkin tarjoilevan. Joidenkuiden mielest\u00e4 YUP toki oli varmasti pilalla jo 1998.<\/p>\n

Oudolla el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 <\/em>oli selke\u00e4sti n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 se yhteiskunta- ja kulutuskriittinen lyyrinen maailma, joka vain vahvistui tulevilla levyill\u00e4. ”Suomen suurin tv”, ”Hauskat hautajaiset”, ”Tavaroiden taikamaailmat” ovat toki edelleen fantasiakuvastoa samalla tavalla kuin esimerkiksi ”Beelsebub ei nuku koskaan” tai ”Jos helvetti on t\u00e4ynn\u00e4”, mutta liit\u00e4nt\u00e4 arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4n ja niin kutsuttuun tosimaailmaan alkaa olla jo ilmeinen.<\/p>\n

Itse en ollut viel\u00e4 kunnolla tuohon tosimaailmaan astunut. Kun YUP:lla t\u00e4h\u00e4n saakka liki kaikki kokeilut olivat toimineet ja johtaneet aina uuteen ja valloittavaan, olivat nuoremmalle itselleni liki kaikki kokeilut mahdollisia, yritykset jos eiv\u00e4t onnistuneita niin ainakin hauskoja, ja suunnat edelleen auki. Oli vaihtelevaa jos kohta my\u00f6s ehdotonta. YUP oli luopunut tietyst\u00e4 tempoilusta ja ehdottomuudesta, ja minunkin tulisi l\u00e4hivuosina tehd\u00e4 sitovia valintoja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kevyt muistelu YUP-yhtyeen tarinan \u00e4\u00e4rell\u00e4 jatkuu. Hippo Taatilan teos yhtyeest\u00e4 her\u00e4tti itsess\u00e4nikin menneiden kertaamisen haluja. Ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa tein selkoa YUP:n tuotannosta vuosina 1990-1994, johon tutustuminen ajoittui itsell\u00e4ni enimm\u00e4kseen vuosiin 1998 ja 1999. T\u00e4m\u00e4 osa sijoittuu omassa el\u00e4m\u00e4kerrassani samoihin vuosiin, ja … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[62],"tags":[84,81,76,77,75,80,78,79,72],"class_list":["post-76","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elamakerrat","tag-helppoa-muisteltavaa","tag-hippo-taatila","tag-janne-mannonen","tag-jarkko-martikainen","tag-jussi-hyyrynen","tag-musiikki","tag-petri-tiainen","tag-valtteri-tynkkynen","tag-yup"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/76","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=76"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/76\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":99,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/76\/revisions\/99"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=76"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=76"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=76"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}