Meni pitk\u00e4\u00e4n, etten lukenut kirjojen kansitekstej\u00e4 ollenkaan. Ne eiv\u00e4t olleet tarpeen: kirjat ovat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti itsen\u00e4isi\u00e4 teoksia, joiden ei tulisi tarvita edes kansiaan tuekseen. Keltaisen kirjaston j\u00e4senill\u00e4 on kuitenkin usein erityinen historiallinen merkitys, ja tarinan ymm\u00e4rt\u00e4misen tapoihin voi vaikuttaa se, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4k\u00f6 historiallista ja kulttuurista tilannetta – tai vaikka lajityyppi\u00e4 – johon tarina on kirjoitettu.<\/p>\n\n\n\n
Viime merkinn\u00e4ss\u00e4 arvelin, etten ajallisen ja kulttuurisen et\u00e4isyyden takia pysty lukemaan Huuhkalinnuista<\/a> samaa tarinaa kuin 1960-luvun italiainen. Nyt Jorge Ibarg\u00fcengoitian Kuolleiden tytt\u00f6jen<\/em> j\u00e4lkeen mietin, luinko ihan saman tarinan kuin kansitekstin laatija. Kirjailija on ”konstruoinut samalla kertaa kauhistuttavan ja hervottoman hauskan tarinan” tositapahtumien perusteella, v\u00e4itet\u00e4\u00e4n kansitekstiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kyse on siis prostituutiosta, niin vapaaehtoisesta kuin pakotetustakin, hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6st\u00e4, intohimosta, korruptiosta ja murhista.<\/p>\n\n\n\n Tulee v\u00e4h\u00e4n mieleen se, kun Vonnegutin Ajanj\u00e4ristyksen<\/em> kansitekstiss\u00e4 kirjoittajaa kuvattiin ”iki-ihanaksi irvailijaksi”. Varmaan h\u00e4nt\u00e4 niinkin voi lukea.<\/p>\n\n\n\n Kuolleiden tytt\u00f6jen<\/em> kerronta on melko toteavaa, ja omaa lukukokemustani se vie enemm\u00e4n kauhistuttavan kuin hervottoman hauskan suuntaan. Se, ett\u00e4 tarina alkaa poliisitutkinnan k\u00e4ynnist\u00e4v\u00e4ll\u00e4 murhayrityksell\u00e4, viritt\u00e4\u00e4 minut odottamaan, ett\u00e4 lopussakaan ei olla onnellisia.<\/p>\n\n\n\n Luin kuitenkin kansitekstin vasta luettuani tarinan. Ent\u00e4 jos olisinkin lukenut kansitekstin ensin? Olisinko saattanut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sielt\u00e4 my\u00f6s luvatun hervottoman hauskan tarinan? Siihen nollapisteeseen en voi en\u00e4\u00e4 palata – ja yksi tarina on minulle taas mahdoton tavoittaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Meni pitk\u00e4\u00e4n, etten lukenut kirjojen kansitekstej\u00e4 ollenkaan. Ne eiv\u00e4t olleet tarpeen: kirjat ovat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti itsen\u00e4isi\u00e4 teoksia, joiden ei tulisi tarvita edes kansiaan tuekseen. Keltaisen kirjaston j\u00e4senill\u00e4 on kuitenkin usein erityinen historiallinen merkitys, ja tarinan ymm\u00e4rt\u00e4misen tapoihin voi vaikuttaa se, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4k\u00f6 … Lue loppuun