Vaikka en olekaan ehtinyt lukemisistani kirjoittaa, se ei onneksi tarkoita, ettenk\u00f6 olisi ehtinyt lukea. Syys- ja lokakuun aikana luin 13 teosta. Teoksista yksi oli s\u00e4hk\u00f6inen, loput olivat fyysisi\u00e4 kirjoja.<\/p>\n\n\n\n
Syyskuussa luin kaksi paljon kehuttua ja suositeltua historiallista romaania: Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie<\/em> ja Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa<\/em>. Whitehead ottaa teoksessaan enemm\u00e4n taiteellisia vapauksia, sill\u00e4 teoksessa kuvataan orjien pakomatkaa fyysist\u00e4 rautatiet\u00e4 pitkin, kun taas todellisuudessa kyse on ollut enemm\u00e4nkin verkostosta. Koska tarina kuitenkin keskittyy enimm\u00e4kseen ihmisiin ja heid\u00e4n tarinoihinsa, virhe on helppo sivuuttaa. Puuvillatehtaan varjossa<\/em> oli ehdottomasti minulle yksi vuoden lukuel\u00e4myksist\u00e4: sopiva yhdistelm\u00e4 historiallista ajankuvausta ja romantiikkaa.<\/p>\n\n\n\n YLE alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 uudelleen suosittua Downton Abbey-sarjaa, ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa p\u00e4\u00e4tin itsekin katsoa sarjan. En ihmettele yht\u00e4\u00e4n miksi sarja on niin kehuttu, sill\u00e4 kaikki osa-alueet toimivat erinomaisesti. Sarjaan liittyen luin kaksi Jessica Fellowesin (sarjan k\u00e4sikirjoittaja Julian Fellowesin veljentyt\u00e4r) teosta, jotka kertovat sarjan kuvaamisesta sek\u00e4 siit\u00e4, millaista el\u00e4m\u00e4 tuontapaisessa kartanossa olisi ollut: Downton Abbey: kartanon vuosi<\/em> ja Downton Abbey: Muistojen aika<\/em>. Kumpikin teos toi lis\u00e4syvyytt\u00e4 sarjaan hieman eri n\u00e4k\u00f6kulmista.<\/p>\n\n\n\n Syyskuun oheislukemisina luin kaksi kokoelmaa: joensuulaisen Helka Sivosen opettajael\u00e4m\u00e4\u00e4n keskittyv\u00e4n Kaunotee<\/em> -tarinakokoelman ja Cecilia Ahernin Nainen joka sai siivet selk\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja muita kertomuksia<\/em> -novellikokoelman. Kumpikin teos keskittyy yhden aiheen ymp\u00e4rille: Sivosen tarinat kuvaavat opettajuuden n\u00e4k\u00f6kulmia erilaisissa kouluissa ja eri aikoina, Ahern puolesta keskittyy naisiin ja on ottanut l\u00e4ht\u00f6kohdakseen erilaiset kielikuvat, joiden pohjalta naisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuvataan.<\/p>\n\n\n\n Lokakuun aloitin lukemalla Antti Holman Kaikki el\u00e4m\u00e4st\u00e4(ni)<\/em>. En ole mik\u00e4\u00e4n hirve\u00e4 Holma-fani, eik\u00e4 kirja kirjailijasta, joka yritt\u00e4\u00e4 kirjoittaa kirjaa ja siin\u00e4 sivussa kertoo el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, oikein napannut. Holman rinnalla luin Danielle Steelin Osoitteena Charles Street 44<\/em>, joka oli p\u00e4\u00e4osin hyv\u00e4nmielen h\u00f6mpp\u00e4\u00e4, mutta sekaan mahtui my\u00f6s rankemmankin aiheen k\u00e4sittely\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Luin lokakuussa my\u00f6s kolme nuortenromaania: Heidi Silvanin Tyhm\u00e4sti tehty<\/em>, Nicola Yoonin Aurinko on<\/em> t\u00e4hti<\/em> ja Jenny Hanin Aina ja ikuisesti, Lara Jean<\/em>. Tyhm\u00e4sti tehty<\/em> on j\u00e4nnityskirja, joka kertoo tytt\u00f6porukasta joka ajautuu julmaan tekoon. Aihe on karmiva, mutta valitettavasti ajankohtainen. Aurinko on t\u00e4hti<\/em> on perinteisempi nuortenromaani, jossa tytt\u00f6 ja poika kohtaavat ja rakastuvat – molemmat sattuvat vain olemaan siirtolaisia ja tyt\u00f6n perhett\u00e4 ollaan karkoittamassa Yhdysvalloista. Kirjasta on tehty my\u00f6s elokuva, ja nimen tuttuus sai minut tarttumaan kirjaan. Aina ja ikuisesti, Lara Jean<\/em> on nuortensarjan p\u00e4\u00e4t\u00f6steos, mutta toimi hyvin my\u00f6s itsen\u00e4isesti luettuna.<\/p>\n\n\n\n Junassa istuessa tulin lukeneeksi vuoden toisen e-kirjan: Tuomas Kyr\u00f6n Vasara ja k\u00e4ytettyj\u00e4 nauloja, Mielens\u00e4pahoittaja<\/em>. Vaikken juuri voikaan samaistua kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00f6n, Kyr\u00f6n kirjoitustyyli on niin letke\u00e4\u00e4 ja todenmukaista, ett\u00e4 luen mielell\u00e4ni Mielens\u00e4pahoittajan edesottamuksista. T\u00e4ll\u00e4 kertaa k\u00e4sittelyss\u00e4 ovat vanhan talon remontti ja vanhan miehen selk\u00e4vaivat, ja perinteiseen tapaan mukana on kirjava kaarti erilaisia sivuhahmoja.<\/p>\n\n\n\n Viimeinen lokakuussa loppuun lukemani kirja oli uusintapainos Martta Piilin muistelmista. Kohtalona Siperia: nelj\u00e4toista vuotta pakkoty\u00f6vankina<\/em> kertoo siit\u00e4, kuinka Karjalassa asunut Martta joutui talvisodan alkaessa pakkoty\u00f6vangiksi Siperiaan ja h\u00e4nen pyrkimyksest\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 Suomeen. Kirja on koruton kuvaus siit\u00e4, millaisissa oloissa ja millaisen mielivallan alla vangit olivat ja miten vaikeaa tarvittavien dokumenttien saaminen oli viel\u00e4 silloinkin kun teoriassa lupa kotimatkaan oli saatu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Vaikka en olekaan ehtinyt lukemisistani kirjoittaa, se ei onneksi tarkoita, ettenk\u00f6 olisi ehtinyt lukea. Syys- ja lokakuun aikana luin 13 teosta. Teoksista yksi oli s\u00e4hk\u00f6inen, loput olivat fyysisi\u00e4 kirjoja. Syyskuussa luin kaksi paljon kehuttua ja suositeltua historiallista romaania: Colson Whiteheadin … Lue loppuun