{"id":918,"date":"2022-06-10T18:00:00","date_gmt":"2022-06-10T15:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/?p=918"},"modified":"2022-01-09T11:37:16","modified_gmt":"2022-01-09T08:37:16","slug":"keltainen-kirjasto-212-valkoinen-tunkio","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/keltainen-kirjasto\/keltainen-kirjasto-212-valkoinen-tunkio\/","title":{"rendered":"Keltainen kirjasto #212: Valkoinen tunkio"},"content":{"rendered":"\n<p>Alice Munro kertoo novellikokoelmassaan <em>Valkoinen tunkio<\/em> pitki\u00e4 ja painavia tarinoita. Parasta on, ett\u00e4 h\u00e4n kykenee kertomaan pitk\u00e4n tarinan, jonka sivum\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4h\u00e4inen.<\/p>\n\n\n\n<p>Eritt\u00e4in hyv\u00e4 esimerkki t\u00e4st\u00e4 on noin 30-sivuinen novelli &#8221;Monsieur les Deux Chapeaux&#8221;. Munro vuorottelee henkil\u00f6idens\u00e4 menneisyyden ja nykyisyyden kuvaamista ja rakentaa kattavasti mutta kiireett\u00f6m\u00e4sti heid\u00e4n aikaisempaa ja vallitsevaa arkeaan. Menneisyydess\u00e4 on olennaista, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 &#8211; viel\u00e4 lapsena &#8211; luulee hetken ajan ampuneensa veljens\u00e4 kuoliaaksi. T\u00e4m\u00e4 ei toki paljastu heti &#8211; se ei ole l\u00e4ht\u00f6kohta, vaan yksi asia, joka on menneisyydess\u00e4 tapahtunut. Nykyisyydess\u00e4 puolestaan on keskeist\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n veli askartelee autonsa kanssa ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 saa kuulla, etteiv\u00e4t veljen tekem\u00e4t ratkaisut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole turvallisia.<\/p>\n\n\n\n<p>Kun novellissa menneisyyden ja nykyisyyden kerronta vuorottelee, kuviteltu kuolema lapsuudessa ja aavisteltu vaara tulevaisuudessa esiintyv\u00e4t rinnakkain ja saavat lukijan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisiinsa kytkeytyneen merkityksen. Niin ne ovat kytkeytyneet my\u00f6s p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4ntarinassa. Kun aivan novellin lopuksi p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 menneisyydess\u00e4 eli lapsena toteaa viel\u00e4, ett\u00e4 &#8221;siit\u00e4 l\u00e4htien h\u00e4nen olisi varottava, ettei sellaista en\u00e4\u00e4 tapahtuisi &#8211; ei Rossille, eik\u00e4 h\u00e4nelle &#8211; se olisi h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nteht\u00e4v\u00e4ns\u00e4&#8221; lukija pystyy itse t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikista menneisyyden ja nykyisyyden v\u00e4liss\u00e4 olevista vuosista olennaisen.<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4llainen eri n\u00e4k\u00f6kulmien tarinoiden kuljettaminen rinnakkain &#8211; milloin eri henkil\u00f6iden ja milloin eri aikojen n\u00e4k\u00f6kulmien &#8211; on tyypillist\u00e4 kokoelman kertomuksille. Niminovellissa kerrotaan sama p\u00e4iv\u00e4 useasta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta niin, ett\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmahenkil\u00f6iden omat el\u00e4m\u00e4ntarinat n\u00e4yttelev\u00e4t merkityksellist\u00e4 roolia kokonaisuudessa. Novellissa &#8221;Orange Streetin luistinradan kuu&#8221; puolestaan kerrotaan varsin tiiviisti kolmen eri henkil\u00f6n matkaa lapsuudesta vanhuuteen. Sivuja on taas noin kolmessakymment\u00e4, mutta tuntuu kuin kunkin omista ja kaikkien yhteisist\u00e4 tarinoista mit\u00e4\u00e4n olennaista ei j\u00e4isi kertomatta. <\/p>\n\n\n\n<p>Munron tarinat ovat novellimaisia tuokiokuvia. Silti tuntuu kuin olisi lukenut romaanikokoelman.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Alice Munro kertoo novellikokoelmassaan Valkoinen tunkio pitki\u00e4 ja painavia tarinoita. Parasta on, ett\u00e4 h\u00e4n kykenee kertomaan pitk\u00e4n tarinan, jonka sivum\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4h\u00e4inen. Eritt\u00e4in hyv\u00e4 esimerkki t\u00e4st\u00e4 on noin 30-sivuinen novelli &#8221;Monsieur les Deux Chapeaux&#8221;. Munro vuorottelee henkil\u00f6idens\u00e4 menneisyyden ja nykyisyyden &hellip; <a href=\"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/keltainen-kirjasto\/keltainen-kirjasto-212-valkoinen-tunkio\/\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[609,6,743],"class_list":["post-918","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-keltainen-kirjasto","tag-alice-munro","tag-keltainen-kirjasto","tag-valkoinen-tunkio"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/918","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=918"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/918\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":919,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/918\/revisions\/919"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=918"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=918"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petrikarkkola.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=918"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}