Lukuhaasteiden tai t\u00e4llaisten systemaattisten urakoiden kuten Keltaisen kirjaston projektini ehk\u00e4 paras puoli on siin\u00e4, ett\u00e4 tulee luettua sellaista, mit\u00e4 ei muuten lukisi vaikka kannattaisi. Siin\u00e4 on samaa kuin mist\u00e4 pidin ravintoloissa kun sellaisissa viel\u00e4 k\u00e4vi ennen maailmanlaajuista pandemiaa: valitsi vain ruokalajien m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja antoi keitti\u00f6n huolehtia lopusta sen sijaan ett\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4isi riskej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 blogimerkinn\u00e4ss\u00e4 on muutamia huomioita Keltaisen kirjaston teoksista 101-200 tai niiden kirjoittajista, joihin tuskin olisin tutustunut ilman luku-urakkaani ja joiden vuoksi olen tyytyv\u00e4inen urakan aloittamiseen.<\/p>\n\n\n\n
Isaac Bashevis Singe<\/a>r tuntui heti mielenkiintoiselta kirjoittajalta. Toinen sarjassa julkaistu teos eli Lublinin taikuri<\/a><\/em> varmisti asian. Vahvasti kuvattua sis\u00e4ist\u00e4 ja ulkoista ristiriitaa! T\u00e4m\u00e4 jollakin tavalla toistuu monissa h\u00e4nen teoksissaan, ja Moskatin suku<\/a><\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hienon p\u00e4\u00e4t\u00f6skappaleen, joka pakottaa lukijaa miettim\u00e4\u00e4n koko tarinaa toisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n\n\n\n Olin ennen vierastanut John Irvingin<\/a> teoksia. En ollut lukenut ainuttakaan ennen Keltaisen kirjaston urakkaani. Olin ep\u00e4illyt, ett\u00e4 niin pituudeltaan niin mammuttimaisissa teoksissa ei voisi olla riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 suhde lukemiseen k\u00e4ytetyn ajan ja saadun el\u00e4myksen v\u00e4lill\u00e4. Nyttemmin ajattelen, ett\u00e4 monin paikoin h\u00e4nen suuret sivum\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 ovat aivan perusteltuja. Samalla kuitenkin on todettava, ett\u00e4 V\u00e4lisarjan avioliiton<\/a><\/em> 268 sivua ovat riitt\u00e4v\u00e4t siin\u00e4 miss\u00e4 Oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sankarin<\/a><\/em> 636 sivua hyv\u00e4ksyy lopulta mielell\u00e4\u00e4n. Irving pys\u00e4ytti miettim\u00e4\u00e4n jopa niin vakavasti, ett\u00e4 se synnytti odottamattoman blogimerkinn<\/a>\u00e4n tarinoiden ja ”tosimaailman” tai ”el\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4n” suhteista. Sekin luettakoon suurten sivum\u00e4\u00e4rien ansioksi!<\/p>\n\n\n\n Yksitt\u00e4isist\u00e4 teoksista, joiden vuoksi Keltaisen kirjaston urakka on kannattanut aloittaa, voi mainita Tadeusz Konwickin<\/a> Pienen ilmestyskirjan<\/a><\/em> ja Mark Helprinin<\/a> Talvisen tarinan<\/a><\/em>. Kummankaan suhteen minulla ei ollut erityisi\u00e4 odotuksia – kirjoittajat olivat tuntemattomia ja teokset eiv\u00e4t olleet sik\u00e4li kanonisoituja, ett\u00e4 ne olisivat olleet tuttuja jo nimen perusteella. Ne kuitenkin kumosivat t\u00e4t\u00e4tkin salatummat odotukseni, eli onnistuivat olemaan yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 jo niin, etten oikein tiennyt tyylilajiakaan, ja iloitsin siit\u00e4. Ilman Keltaisen kirjaston urakkaa n\u00e4m\u00e4 olisivat varmasti j\u00e4\u00e4neet minulle tuntemattomiksi.<\/p>\n\n\n\n Toivottavasti kolmannella sadalla on samankaltaisia l\u00f6yt\u00f6j\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Lukuhaasteiden tai t\u00e4llaisten systemaattisten urakoiden kuten Keltaisen kirjaston projektini ehk\u00e4 paras puoli on siin\u00e4, ett\u00e4 tulee luettua sellaista, mit\u00e4 ei muuten lukisi vaikka kannattaisi. Siin\u00e4 on samaa kuin mist\u00e4 pidin ravintoloissa kun sellaisissa viel\u00e4 k\u00e4vi ennen maailmanlaajuista pandemiaa: valitsi vain … Lue loppuun