Olen tuskaillut John Irvingin kanssa. H\u00e4nen kirjansa ovat pitki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
En pelk\u00e4\u00e4 kirjojen pituutta sin\u00e4ns\u00e4. Hienoimpien lukukokemusteni joukkoon kuuluvat esimerkiksi Mika Waltarin Valtakunnan salaisuus<\/em> ja Ihmiskunnan viholliset<\/em>, joita ei voi mainita lyhyiksi. Will Selfin Suuret apinat<\/em> tuntui liian lyhyelt\u00e4, vaikka oli tarinaansa ja asiaansa n\u00e4hden varmasti oikean mittainen jonkin verran yli viidess\u00e4 sadassa sivussaan. Saman kirjailijan liki saman mittainen Kuinka kuolleet el\u00e4v\u00e4t<\/em> on kuitenkin aivan liian pitk\u00e4, sill\u00e4 itse asia tulee selv\u00e4ksi paljon sivujaan v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4ss\u00e4 ajassa.<\/p>\n\n\n\n Kyse on siit\u00e4, oikeuttaako teoksen sis\u00e4lt\u00f6 – tai oikeammin lukukokemus – sivujen m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Olen aikaisemminkin joutunut huomaamaan<\/a>, ett\u00e4 ehk\u00e4 tarinan k\u00e4\u00e4nteille ja sivum\u00e4\u00e4rille on Irvingill\u00e4 perustelunsa – ja onpa Irving teostensa pituuden ja ”el\u00e4m\u00e4nkaltaisuuden” takia askarruttanut minua yhden asialle omistetun blogimerkinn\u00e4n verran<\/a>. Pitki\u00e4h\u00e4n n\u00e4m\u00e4 tosiaan ovat, kuin Irvingin kuvaamat sukupolvien ketjut suorastaan.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n vihdoin romaaniin Yst\u00e4v\u00e4ni Owen Meany<\/em> (667 sivua). Se kertoo otsikkonsa henkil\u00f6st\u00e4, mutta ennen kaikkea t\u00e4m\u00e4n Owen Meanyn vaikutuksesta kertojahenkil\u00f6\u00f6n ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Toki Irving ei v\u00e4lty silt\u00e4, ett\u00e4 sukujuuret kiinnostavat – mutta eiv\u00e4t niink\u00e4\u00e4n Owen Meanyn kuin kertojan. Is\u00e4 on tuntematon, kunnes ei en\u00e4\u00e4 olekaan, mutta t\u00e4m\u00e4n arvoituksen ratkaisu on antikliimaksi, hyvin tavallinen tarina, ja sit\u00e4kin selvitell\u00e4\u00e4n sivupoluilla ja sivulauseissa.<\/p>\n\n\n\n Lukija jollakin tavalla tiet\u00e4\u00e4 tarinan varsinaisen loppuhuipennuksen: Owen Meany uskoo tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kuolinp\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 ja sen, ett\u00e4 kuolee vietnamilaisten lasten ja parhaan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 eli kertojan ollessa l\u00e4sn\u00e4. Kertojaa h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 suojella, ja enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n sen vuoksi kertoja menett\u00e4\u00e4 kutsuntakelpoisuutensa ja muuttaa Kanadaan.<\/p>\n\n\n\n Mutta toki Owen Meany kuolee sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin on tiennyt kuolevansa ja kaikista yrityksist\u00e4 huolimatta kertoja on l\u00e4sn\u00e4. Tilanne on kuitenkin kovin erilainen kuin millaiseksi h\u00e4n on tietonsa tulkinnut.<\/p>\n\n\n\n Owen Meany on tarinan henkil\u00f6. Se on selv\u00e4\u00e4. Tuskin kenellek\u00e4\u00e4n muulle k\u00e4visi muun muassa niin, ett\u00e4 h\u00e4nen vanhempansa uskovat h\u00e4nen syntyneen neitseellisesti, ett\u00e4 h\u00e4n tappaa vahingossa pes\u00e4pallolla parhaan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 \u00e4idin, ett\u00e4 h\u00e4nen kurkunp\u00e4\u00e4ns\u00e4 on niin ep\u00e4muodostunut ett\u00e4 \u00e4\u00e4ni j\u00e4\u00e4 oudoksi samalla kun h\u00e4nen ruumiinkokonsa on pieni ja \u00e4lyns\u00e4 suuri, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulee kuitenkin sotilas ja ett\u00e4 h\u00e4n todellakin kuolee kuin sattumien kautta olosuhteissa, jotka toteuttavat h\u00e4nen n\u00e4kyns\u00e4 kirjaimen mutta eiv\u00e4t henke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Tietenk\u00e4\u00e4n kyse ei ole sattumasta. John Irving on kirjoittanut t\u00e4m\u00e4nkin kirjan ilmeisesti tiet\u00e4en lopun varhaisessa vaiheessa. Owen Meanyn on oltava fiktioita. Silti h\u00e4n ei voisi olla mink\u00e4 tahansa fiktion p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 – ainakaan Irvingin mielest\u00e4<\/a>. Se on hassua – lukiessaan t\u00e4t\u00e4 tarinaa voi katsella sen tapahtumia kuin elokuvassa, mutta oikeaksi elokuvasti sit\u00e4 ei ehk\u00e4 voisi muuttaa. Loppu, joka toimii romaanissa kaikkea koossa pit\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja selitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 elementtin\u00e4, on elokuvasta unohdettu kokonaan. Jos t\u00e4llainen loppuu muuttuu, kyseess\u00e4 ei voi olla en\u00e4\u00e4 Owen Meany, koska h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sattumissa ei mik\u00e4\u00e4n olisi voinut menn\u00e4 toisella tavalla.<\/p>\n\n\n\n Oliko Yst\u00e4v\u00e4ni Owen Meany<\/em> siis liian pitk\u00e4? Tavallaan kyll\u00e4, oikeastaan ei. H\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Olen tuskaillut John Irvingin kanssa. H\u00e4nen kirjansa ovat pitki\u00e4. En pelk\u00e4\u00e4 kirjojen pituutta sin\u00e4ns\u00e4. Hienoimpien lukukokemusteni joukkoon kuuluvat esimerkiksi Mika Waltarin Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset, joita ei voi mainita lyhyiksi. Will Selfin Suuret apinat tuntui liian lyhyelt\u00e4, vaikka oli … Lue loppuun