T\u00e4m\u00e4 on v\u00e4kev\u00e4\u00e4 teksti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Herta M\u00fcllerin toisiinsa liittyvien novellien ja pienoisromaanin kokoelma Matala maa<\/em> luo lukijalle tunnelmia, joissa tarinoiden varsinaiset tapahtumat ovat toissijaisia. Konkreettinen ja metaforinen sekoittuvat tavalla, joka ei aina paljasta, mit\u00e4 on tapahtunut, mutta joka silti kertoo, mik\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen novelli ”Hautajaispuhe” kuvaa unta, mutta sen tunnelma leimaa koko teosta.<\/p>\n\n\n\n Kaikissa kuvissa is\u00e4 oli j\u00e4hmettynyt kesken liikkeen. Kaikissa kuvissa is\u00e4 n\u00e4ytti silt\u00e4 kuin ei tiet\u00e4isi mit\u00e4 tehd\u00e4. Mutta is\u00e4 tiesi aina mit\u00e4 tehd\u00e4. Siksi kaikki kuvat olivat v\u00e4\u00e4ri\u00e4. Kaikista niist\u00e4 v\u00e4\u00e4rist\u00e4 kuvista ja kaikista h\u00e4nen v\u00e4\u00e4rist\u00e4 kasvoistaan huoneeseen oli tullut kylm\u00e4. Halusin nousta tuolilta, mutta oli j\u00e4\u00e4tynyt puuhun kiinni. Pukuni oli l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4 ja musta. Liikahtaessani se ritisi. Nousin ja kosketin is\u00e4n kasvoja. Ne olivat kylmemm\u00e4t kuin huoneessa olevat esineet. Ulkona oli kes\u00e4. K\u00e4rp\u00e4set pudottelivat lennosta muniaan. Kyl\u00e4 makasi leve\u00e4n hiekkatien kahta puolta. Tie oli kuuma ja ruskea ja k\u00e4rvensi kimalluksellaan silm\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n Voimakkaista unin\u00e4yist\u00e4 edet\u00e4\u00e4n tyt\u00f6n kasvun kuvaukseen. Ymp\u00e4rist\u00f6 on ankara, mutta ei vailla tietynlaista taianomaisuutta ja ihmetyst\u00e4 uuden edess\u00e4. N\u00e4iss\u00e4kin tunnelmissa on v\u00e4liaikaisuuden tuntu, mutta se on erilainen kuin vaikkapa Ray Braduryn kirjoittaessa<\/a>. Silloin lapsuuden p\u00e4\u00e4ttyminen on haikeaa, mutta Matalassa maassa<\/em> siin\u00e4 on aikamoista uhkaavuutta.<\/p>\n\n\n\n Eik\u00e4 is\u00e4si koskenut minuun silloinkaan, kun poimimme kirsikoita siell\u00e4 suuressa viinitarhassa jossa ei ollut ristin sielua. Seist\u00e4 j\u00f6k\u00f6tti vain siin\u00e4 vieress\u00e4 ja syljeksi koko ajan niit\u00e4 m\u00e4rki\u00e4 niljakkaita kirsikankivi\u00e4\u00e4n, ja silloin min\u00e4 tiesin ett\u00e4 h\u00e4n pieks\u00e4isi minut viel\u00e4 monta kertaa t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n Perhev\u00e4kivalta tuntuu yht\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 kuin kotiel\u00e4inten teurastuksen opettelu.<\/p>\n\n\n\n Mutta maailma muuttuu, ja osa kyl\u00e4l\u00e4isist\u00e4kin l\u00e4htee kaupunkiin. Mutta ”[k]aupunki on kyll\u00e4stetty tyhjyydell\u00e4” ja<\/p>\n\n\n\n Nyt kaikkien katujen kaikki kadunlakaisijat puhuvat yhteen \u00e4\u00e4neen. Kuljen heid\u00e4n puheensa l\u00e4pi, heid\u00e4n huutojensa vaahdon l\u00e4pi, pirstoudun, putoan merkitysten syvyyksiin.<\/p> Harpon pitkin askelin. K\u00e4velen jalkani irti.<\/p> Tie on lakaistu pois.<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n N\u00e4iden n\u00e4kyjen ja hauta Herta M\u00fcller kertoo vahvaa tarinaa, mik\u00e4 se ikin\u00e4 onkaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4m\u00e4 on v\u00e4kev\u00e4\u00e4 teksti\u00e4. Herta M\u00fcllerin toisiinsa liittyvien novellien ja pienoisromaanin kokoelma Matala maa luo lukijalle tunnelmia, joissa tarinoiden varsinaiset tapahtumat ovat toissijaisia. Konkreettinen ja metaforinen sekoittuvat tavalla, joka ei aina paljasta, mit\u00e4 on tapahtunut, mutta joka silti kertoo, mik\u00e4 … Lue loppuun