Philip K. Dickin myöhäistuotannossa on omanlaisiaan helmiä. Osa niistä toki tuntuu ottaneen vahvoja vaikutteita kirjoittajansa psykooseista ja paranoiasta. En tiedä, vaikuttaako tämän tietäminen tai luuleminen lukukokemukseen, mutta jotain erityisen askarruttavaa vaikkapa Hämärän vartijassa on. Valis puolestaan on sellainen vuoristorata, jonka tarinassa on lähinnä oma logiikkansa.
Gordon R. Dicksonin Dorsai-trilogia – tai kai siinä on enemmän osia alkukielellä – saattaa olla tuossa väärässä järjestyksessä. Yritän siis järjestää kirjat kunkin tekijän kohdalla alkuteosten ilmestymisjärjestykseen. Muistikuvieni mukaan Dorsai-trilogia olisi käännetty suomeksi käänteisessä järjestyksessä, ja yritin lukea sen juuri alkuteosten ilmestymisjärjestyksessä. En tiedä onnistuinko, mutta kovin kummoista vaikutelmaa kokonaisuus ei tehnyt.
Heijastuksen takia hieman huonosti näkyy Hugues Douriaux’n Kalliohin paholaisenpalvojat. Se on osa Finn Lecturan neliosaiseksi jäänyttä Musta virta- tieteissarjaa, ja vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että tässä oli varmaan tarkoitus olla eroottista virettä. Teoksen hämmentävä huonous kuitenkin suojasi jopa teini-ikäistä tämän huomaamiselta.
Kuvassa lähes viimeisenä olevat Hal Duncanin teokset suomennettiin nopeasti niiden ilmestymisen jälkeen. Duncan oli vahvasti Tähtivaeltajan rummuttama tekijä, ja ihan syystä. Niin Vellum, Muste, kuin Pako helvetistä! ovat mielikuvituksellisen ja vahvan kertojan tuotoksia. Tätä kirjoittaessa aloin miettiä, kuinka Duncanin tarina on jatkunut. Millaisia tarinoita hän on kirjoittanut 2010-luvulla, entä 2020-luvulla?
Yllätyin kovasti, kun Wikipedian mukaan hän kirjoitti näiden jälkeen vain yhden romaanin ja kaksi pienoisromaania. Novelleja ja runoutta on ilmestynyt, mutta keskityn mieluummin pidempään muotoon. Mitä tapahtui – jos mitään? Kohtasiko maailma vain pienen Duncanin romaanien muotoisen kirjallisen räjähdyksen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä eikä sen jälkeen ollut tarvetta tai tilaisuutta vastaavalle?
Totta kai ihminen saa tehdä muutakin kuin sitä, millä löi läpi. Olisin ehkä odottanut hänen tarinansa jatkuneen toisin, mutta ehkä luovuudessa on kyse siitäkin, että ei tee samaa asiaa kerta toisensa jälkeen.
Hmm, seuraavana hyllyssä onkin David Eddings…