Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2018

Keltainen kirjasto #76: Niin kauas kuin yötä riittää

Tässä tarinassa on tapahtumia. Onko siinä keskushenkilöä? On selvää, että minämuotoinen kertoja on. Tällä ei kuitenkaan vaikuta olevana mainittavaa persoonallisuutta tai sisäistä elämää. Kiinnostavaa on se, että tämä tuskin on kirjoittajan huonoutta. No se nyt on pientä!…” minä vastasin, ja … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #75: Valhe

Alberto Moravian romaani Valhe yllättää pienillä meta-elementeillä. Toki se on kaukana esimerkiksi Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies -teoksesta – se on vähemmän ärsyttyvä ja siksi vähemmän kiinnostava – mutta kuitenkin vaihtelua tähän saakka tuntemaani Moravian tapaan kirjoittaa. Prologin mukaan kertoja … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Michael Moorcock: Ilmojen sotaherra

Vaihtoehtohistorioiden mielenkiintoisuus on niiden suhteessa tapahtuneeseen historiaan ja tietenkin siihen, kuinka lukija historiaa tuntee. Täysin vieraan maan, kulttuurin tai aikakauden vaihtoehtohistoriaa voinee lukea tarinan elementeistä riippuen historiallisena romaanina tai silkkana fantasiana. Budapestin Kauhujen museossa käydessäni mietin, kuinka Suomen ja Unkarin … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #74: Näyttelijät

Kirjallisuudessa tunnetaan epäluotettavan kertojan tekniikka. Graham Greenen romaani Näyttelijät on täynnä epäluotettavia, petollisia ja valehtelevia hahmoja. Kertoja tekisi mieli tuomita samanlaiseksi, sillä kai seura tekee kaltaisekseen tai vakka valitsee kantensa. Keskeisistä henkilöistä ainoastaan entinen presidenttiehdokas, kasvissyöjä ja tasa-arvoaktivisti herra Smith … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti