Ainakin kaksi asiaa Günter Grassista: en muista, miksi aloin lukea häntä, ja en varmaan koskaan tule lukemaan Peltirumpua.
Koiranvuosia ja Kampela ovat hämmästyttävän hienoja teoksia. Niiden aikalaisena ja samaa tematiikkaa käsittelevänä myös Peltirumpu on luultavasti hieno teos.
Sitä ei kuitenkaan julkaistu Keltaisessa kirjastossa, joten en tiedä, ehdinkö lukea sitä elämäni aikana.
Grassin lukemisessa eräs savonlinnalainen antikvariaatti oli avainasemassa. Poimin sieltä monta hänen teostaan, ja olin valmis poimimaan myös Vonnegutia. Valitettavasti Hemingwayta oli enemmän tarjolla, ja jostain syystä hän kuului myös hankittavien listalle.
Tällä hyllyllä Grass on luonnollisesti Tammen kirjailija. Kaikki muut teokset ovat eri kustantajilta, ja niitä tarkastellessa luo silmäyksen suomalaisen tieteiskirjallisuuskustantamisen eri aikakausiin.
Colin Greenlandin teoksen Harmin tiellä julkaisi Loki-kirjat. Sen kirjoja ilmestyi vuosien 1991 ja 2007 välillä. Tieteis- ja fantasiakirjallisuuden – tai laajemmn spekulatiivisen fiktion – käännöskentällä Suomessa Loki-kirjat ja Like olivat uusia kustantajia, jotka jatkoivat tieteiskirjallisuussarjojaan sen jälkeen, kun isommat kustantajat olivat niistä enimmäkseen luopuneet. Loki-kirjoilla ja Likellä oli ehkä myös jonkin verran modernimpi imago: jostain syystä tuntuu vaikealta ajatella, että esimerkiksi Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjaa olisi voinut ilmestyä WSOY:n tai Jalavan tieteiskirjallisuussarjoissa, vaikka vuosilukujen valossa se olisi ollut mahdollista.
Seuraavaksi hyllyssä on Ursan julkaisema Harri Haarikon toimittama Tähtipuu – 33 kotimaista tieteisnovellia. Ajatelkaapa 1980-lukua: tähtitieteellisellä yhdistyksellä oli oma tieteiskirjallisuussarja! Tähtipuu on poikkeus Ursan sarjan tyypillisistä käännösromaaneista, mutta yhtä kaikki yhdistyksen merkitys on ollut erittäin suuri.
Joku oli muuten tuonut liki Ursan koko sarjan tuohon savonlinnalaiseen antikvariaattiin, ja poimin sieltä suuren määrän teoksia mukaani, vaikka se tarkoitti kaksoiskappaleiden kertymistä.
Joe Haldemanin Loputtoman sodan julkaisi Book Studio. Kustantajan Galaxy Scifi -sarja tuntui pokkarimuodon takia vähän halvalta, mutta kun sitä nyt tarkastelee, huomaa kunnianhimoisia valintoja: esimerkiksi Ian Watsonin Yhteyksiä, Samuel R. Delanyn Nova ja M. John Harrison Pastellikaupunki olivat mainioita valintoja. Myöhemmän vaiheen Heinleinin teokset ja Alfred Besterin Synergisti eivät tunnu samalla tavalla perustelluilta. Book Studion sarja kesti juuri ja juuri 2000-luvulle.
H.R. Hallin Viimeisellä hetkellä ei varsinaisesti kai kuulunut Jalavan scifi-sarjaan, joten sivuutetaan teos tässä.
Jukka Halmeen toimittama Uuskummaa? ja Pekka Halosen Peuraheimo edustavat kustantajiltaan vielä Likeä ja Loki-kirjoja tuoreempia toimijoita. Ensimmäinen on Kirjavan kustantama, jälkimmäinen Vaskikirjojen. Kumpaakin kustantajaa, jotka ovat vahvasti henkilöityneet keskeisiin toimijoihinsa, täytyy onnitella rohkeudesta. Kirjava toki onnistui Tulen ja jään laululla, mutta Vaskikirjojen toiminta lienee ollut enemmän kulttuurityötä kuin liiketoimintaa.
Joka tapauksessa Vaskikirjat on tärkeä osa suomalaista spekulatiivisen fiktion kustantamisen historiaa. Onneksi saan täyttää kirjahyllyäni myös sillä.