Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2019

Keltainen kirjasto #108: Saaret ja virta

Minkä tarinan tekijänsä kuoleman jälkeen julkaistu Ernest Hemingwayn romaani Saaret ja virta kertoo? Se koostuu kolmesta osasta, joista jokainen kuvaa alun perin maalarina menestyneen Thomas Hudsonin elämää sen eri vaiheissa. Jotainhan teoksessa tapahtuu: Thomas tapaa poikiaan, jotka kahdessa ensimmäisessä osassa … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Toinen runo: Väinämöinen strategisen johtamisen ja operatiivisen toteutuksen ristipaineessa

Väinämöinen vihdoinkin tekee jotakin, mutta tahti ei ole kummoinen: noustuaan maihin hän vasta muutaman vuoden kuluttua alkaa miettiä, että maisema vailla metsiä ja peltoja on huono. Tämänkin huomion jälkeen Väinämöinen jää johtohommiin. Sampsa Pellervoinen toimittaa Väinämöisen tilaamaan urakan, ja pian … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #106: Minä ja hän

Alberto Moravian Minä ja hän on kertomus miehestä ja hänen peniksestään. Kyse ei olisi siitä, että penis olisi mukana jollakin vertaiskuvallisella tai symbolisella tasolla. Tietenkin se voi olla symboli jollekin muulle tässä tarinassa, mutta kertomuksen itsensä tasolla toinen päähenkilöistä todellakin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Muumit ja alkuperäisen paremmuus

Muumeista on tehty uusi animaatiosarja. Se on tietenkin väärin, sillä alkuperäinen on aina parempi. Alkuperäisyys on kuitenkin hyvin suhteellista. Monet ilmeisesti pitävät 1990-luvun Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjaa alkuperäisenä, kun vertailua tehdään. Sitä voi pitää absoluuttisen alkuperäisenä televisiosarjana vain, jos jättää huomiotta … Lue loppuun

Kategoriat: elokuvat ja televisio | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ensimmäinen runo: Väinämöistä odotellaan

Ensimmäinen nimeltä mainittu henkilö Kalevalassa on Väinämöinen. Vanhan Väinämöisen vyöltä virinneitä virsiä tekisi kertojan mieli laulella. Ensimmäinen runo päättyykin Väinämöisen syntymään. Tuota syntymää edeltää maailman itsensä syntyminen. Toki jonkinmoinen muodoton alkutila on olemassa – ei tosin mitään kvanttivaahtoa vaan Ilmatar … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti