Kuukausittainen arkisto:toukokuu 2022

Neljäsneljättä runo: Epäuskottavia käänteitä

Julkaistu: 27.5.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Surmatyön jälkeen Kullervo pakenee, mutta ei ainakaan vielä saa Ilmarista peräänsä. Vaikuttaa siltä, että Ilmarisen emännän raaka murha oli tarinan kannalta tarpeeton: se ei motivoinut Ilmarista mihinkään ja Kullervolla oli joka tapauksessa syy hylätä isäntänsä. Kullervo aikoo lähteä kostamaan Untamon … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #210: Maailmannäyttely

Julkaistu: 20.5.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

E.L. Doctorowin Maailmannäyttelyn takakanteen on valittu lainaus Cosmopolitanin arviosta: ”Maailmannäyttely pakottaa lukijan näkemään lapsen silmin lapsuuden kipeän kirkkauden.” Itselleni lupaukset näkymästä lapsen silmien kautta tuovat mieleeni Ray Bradburyn teokset, joista viimeisimpänä olen tainnut lukea Voikukkaviiniä-kokoelman. Niissä ei ole ehkä ”kirpeää … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #209: Rottarouva

Julkaistu: 13.5.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Pääsenköhän muuten koskaan lukemaan Günter Grassin Peltirumpua? Sehän ei ole ilmestynyt Keltaisessa kirjastossa. Kai siihenkin täytyy vielä tarttua – Grassia olin kuitenkin lukenut jonkin verran jo ennen tämän urakan aloittamista. Rottarouvan tarinaa on melko mahdotonta – tai turhaa – kuvata. … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kolmasneljättä runo: Ilmarisen emännän tuho

Julkaistu: 6.5.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Paimenessa Kullervolle tulee nälkä, ja hän rikkoo veitsensä emännän ilman mitään syytä leipään leipomaan kiveen. Menetystä voimistaa se, että veitsi oli ainoa muisto Kullervon perheestä. Ratkaisu on ihan hyvä – se tekee käänteestä vielä henkilökohtaisemman – mutta olisi ollut eduksi, … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti