Paimenessa Kullervolle tulee nälkä, ja hän rikkoo veitsensä emännän ilman mitään syytä leipään leipomaan kiveen. Menetystä voimistaa se, että veitsi oli ainoa muisto Kullervon perheestä. Ratkaisu on ihan hyvä – se tekee käänteestä vielä henkilökohtaisemman – mutta olisi ollut eduksi, jos veitsi olisi tällaisena esitelty jo aikaisemmin. Otan kuitenkin innolla vastaan mitä tahansa, jolla tarinaan saa järkeä.
Kullervo kostaa tuhomalla isäntäperheensä karjan ja ilmeisesti naamioimalla susia ja karhuja niin, että lypsylle käyvä emäntä luulee niitä naudoiksi. Näin hänet sitten revitään ja syödään. Kertoja toteaa:
Se oli meno nuoren naisen,
kanssa kaunihin emännän,
jotä oli viikon vaivateltu,
vuosin kuusin kuulusteltu,
Ilmarin iki-iloksi,
sepon kuulun kunniaksi.
Muistissa ovat siis rasittavan pitkät häärunot, joiden epäilin liittyvän tarinaan hyvin hatarasti jos ollenkaan. Maalailtiin tulevaa raadantaa ja sopivasti mitoitettua perheväkivaltaa, mutta tulevaa kohtaloa eläinten raatelemana ei pohjustettu. Hääjakson runot säilöivät kansanperinnettä mutta eivät edistäneet tarinaa. Tuhansien hääsäkeiden kyseenalainen huipennus on yllä olevassa lainauksessa. Siinä emäntä onkin taas kaunis, vaikka edellisessä runossa mainittiin harvahampaiseksi akaksi. Jatkumo ei toimi, tai sitten kaikkitietävä kertojakaan ei saa puhua kuolleista pahaa.
Jääkaappiin silpominen on tarinankerronnan jokseenkin kyseenalainen keino, jossa päähenkilön läheinen tai jotain päähenkilölle tärkeää tuhotaan niin, että hän saa syitä toiminnalleen. Sarjakuvissa naishahmot ovat usein menettäneet henkensä, jotta mieshahmot pääsevät kostoretkelle. Katsotaan, käykö Kullervo-jaksossa edes näin, vai oliko emännän kuolema aivan turha – itse hän se lopulta aiheutti kivileivällä, mutta senkään motiivi ei taida koskaan selvitä.
Vielä yksi tarinankerronnan kritiikki: aikaisemmin Kullervo on esitetty liki yliluonnollisen kyvykkäänä tekemään vääriä asioita. Saihan hän aikaan esimerkiksi taivaisiin asti ulottuvan aidan. Tässä runossa Kullervon mainittu ominaislaatu taitaa unohtua. Väkevästä alusta – muistakaamme kostoa äänen hautova kolmikuinen – ollaan nopeasti tultu vaikeasti seurattavaan sekasotkuun.