Avainsana-arkisto: Ilmarinen

Yhdeksäsviidettä runo: Voitto tulee uhkailuilla eikä katkomalla päitä

Julkaistu: 18.8.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Kalevalan 49. runo sisältää tosi paljon tapahtumia ja ympäristöjä, mutta suurin osa niistä ohitetaan kuin pikakelauksella. Se on varsin ymmärrettävää – kyseessä on teoksen viimeinen varsinaista tarinaa edistävä runo, ja se tarjoaa enää tosi vähän aidosti uutta. Ensin Ilmarinen takoo … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kahdeksasviidettä runo: Homma jotenkin hajoaa

Julkaistu: 16.6.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Kaikki alkoi siitä, kun Louhi kostopäissään varasti Auringon ja Kuun. Tarina meni jo siinä runossa varsin korkeiden voimien temmellykseksi, kun itse Ukko ylijumala iski uuden tulen valaisemaan, mutta tämä alkutuli pakeni jonkin tavallisuudesta poikkeavan kalan vatsaan. Runossa numero 48 kostoteema … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Seitsemäsviidettä runo: Maailmanlopun merkkejä vai syntykertomus?

Julkaistu: 26.5.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Runossa nro. 47 Louhi jatkaa yhä kostoaan mutta minusta tuntuu, että runossa on yhdistetty ainakin kaksi tarinaa niin, että kokonaisuus kärsii. Louhi on mukana vain alussa: kerrotaan, kuinka hän nappaa Auringon ja Kuun ja piilottaa ne Pohjolaan. Tässä on pimeyden … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Neljäsviidettä runo: Välinäytös vai alkusoitto?

Julkaistu: 3.3.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Jäi mainitsematta, että Väinämöisen hauenluinen kantele katosi tapellessa. Tässä 44. runossa Väinämöinen harmittelee asiaa ja etsii soitintaan, mutta ei sitä löydä. Etsintä ja uuden kanteleen rakentaminen rakentavat miljööseen taas kiehtovaa taianomaisuutta: Ilmarinen takoo etsintöihin haravan, jonka piikit ovat ilmeisesti lähes … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Neljäskymmenes runo: Se kantele!

Julkaistu: 25.11.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Neljäskymmenen runo on pitkälti siirtymää: ollaan siis menossa Pohjolaan tappelemaan, mutta matkan kuvaukseen saa kansanperinteen säilömisen nimissä mahduttaa ”kosken sanat”. Kyseessä on jonkinlainen suojaloitsu. Suuremman jännitteen kuitenkin tarjoaa valtava hauki, jonka päälle sotajoukon vene jumittuu. No, sehän tarkoittaa toisaalta sitä, … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kahdeksasneljättä runo: Naisenpuute eteenpäin ajavana voimana

Julkaistu: 7.10.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Kalevalan miehiä ei ole vielä saanut liikkeelle maa-alueiden tarve, nälkä tai rikkaudet. Energisoiva voima on tähän saakka ollut nainen. Väinämöinen temppuilee vaikutuksen tehdäkseen, ja Ilmarinen ja Lemminkäinen joutuvat tekevät yhtä sun toista luvatun morsiamen eteen. Edellisessä runossa naisenpuute oli motiivi, … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Seitsemäsneljättä runo: Oudot takomismenetelmät

Julkaistu: 16.9.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Toinen Ilmaris-jakso alkaa! Se tosin koostuu vain kahdesta runosta, mutta alustaa tulevia tapahtumia. Toimittaja muistaa taas jatkumon, kun Ilmarinen suree kuollutta vaimoaan. On ihan ymmärrettävää, että hän on poissa tolaltaan. Itse en tiedä oikein mitään niin kutsutuista ”käytännön töistä” enkä … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kolmasneljättä runo: Ilmarisen emännän tuho

Julkaistu: 6.5.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Paimenessa Kullervolle tulee nälkä, ja hän rikkoo veitsensä emännän ilman mitään syytä leipään leipomaan kiveen. Menetystä voimistaa se, että veitsi oli ainoa muisto Kullervon perheestä. Ratkaisu on ihan hyvä – se tekee käänteestä vielä henkilökohtaisemman – mutta olisi ollut eduksi, … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kahdesneljättä runo: Mitä ihmettä?

Julkaistu: 8.4.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Tuntuu kuin Lemminkäis-jaksoja ja Ilmariseen liittyviä runoja olisi toimittanut ihan eri henkilö. Toinen arvostaa johdonmukaisuutta, jatkumoa ja komeita näkyjä, toiselle riittää että saadaan sovittu runomäärä täyteen välittämättä sisällöstä tai logiikasta. Runossa 32 on 548 säettä, joista noin 500 on erilaisia … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Yhdesneljättä runo: Kullervo, Untamo ja ongelmien kierrätys

Julkaistu: 18.3.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Runo 31 aloittaa Kullervo-jakson. Monille se on tuttu maalauksesta Kullervon kirous. Tässä runossa vasta pohjustetaan kiroukseen johtavia tapahtumia. Todetaan lähtötilanne aivan lyhyesti: sukuhaarat sotivat keskenään ja Untamon joukot saavat lopullisen voiton Kalervosta ja vievät mukanaan henkiin jättämänsä raskaana olevan naisen. … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti