Avainsana-arkisto: Kalevala

Ilon ja surun kirjastojen vuosi 2023 ja 2024

Julkaistu: 29.12.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Taas yksi vuosi melko säännöllistä lukemista ja varsin säännöllistä julkaisemista. Huh huh. Vuosi alkoi samalla rytmillä kuin monet aikaisemmatkin: pari merkintää Keltaisesta kirjastosta ja sitten väliin merkintä Kalevalasta. Vasta huhtikuussa tähän tuli poikkeama, kun kirjoitin sensuurin teemasta. Aihe olisi ansainnut … Lue loppuun →

Kategoriat: ilmoitukset | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Raamatun tarinoita

Julkaistu: 24.11.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Hiljattain päättynyt Kalevala-sarjani oli sikäli turvallinen valinta, että kepeä ote ja osin tarkoituksellinenkin väärinymmärtäminen tuskin aiheuttaisivat laajamittaista loukkaantuneisuutta. Kalevala ei ole kenellekään pyhä teksti samalla tavalla kuin vaikkapa Raamattu. Kansalliseepokseen toki liittyy jännitteitä, ja näistä varmaankin pitäisi kirjoittaa joskus. Raamatusta … Lue loppuun →

Kategoriat: sekalaista | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Viideskymmenes runo: Tarpeeton loppunäytös

Julkaistu: 22.9.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Kalevalan tarina ei muuttuisi miksikään, vaikka kokoelman viimeisen runon jättäisi pois. Toisaalta minusta on tämän luku- ja kommentointiurakan aikana alkanut tuntua muutenkin siltä, että olisin toimittanut kokoelman erilaiseksi tarinaksi kuin Lönnrot. Siitä kirjoittanen myöhemmin! Kalevalan viimeisessä runossa vanhoja tuttuja on … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Yhdeksäsviidettä runo: Voitto tulee uhkailuilla eikä katkomalla päitä

Julkaistu: 18.8.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Kalevalan 49. runo sisältää tosi paljon tapahtumia ja ympäristöjä, mutta suurin osa niistä ohitetaan kuin pikakelauksella. Se on varsin ymmärrettävää – kyseessä on teoksen viimeinen varsinaista tarinaa edistävä runo, ja se tarjoaa enää tosi vähän aidosti uutta. Ensin Ilmarinen takoo … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kahdeksasviidettä runo: Homma jotenkin hajoaa

Julkaistu: 16.6.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Kaikki alkoi siitä, kun Louhi kostopäissään varasti Auringon ja Kuun. Tarina meni jo siinä runossa varsin korkeiden voimien temmellykseksi, kun itse Ukko ylijumala iski uuden tulen valaisemaan, mutta tämä alkutuli pakeni jonkin tavallisuudesta poikkeavan kalan vatsaan. Runossa numero 48 kostoteema … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Kuudesviidettä runo: Karhu mellastaa

Julkaistu: 5.5.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Louhen kosto jatkuu: hän usuttaa karhun kalevalaisten kimppuun! Väinämöinen saa taas osoittaa pätevyyttään. Lähtiessään metsästämään karhua hän kyllä toteaa: ”Mieleni minun tekevi,mieli käydä Metsolassametsän tyttöjen tykönä,sinipiikojen pihoilla.” Kalevalan alkupuolelta on toki selvää, että tytöt ovat mielessä. Mutta oikeasti Väinämöinen jättää … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Viidesviidettä runo: Tauteja ja parannuksia

Julkaistu: 24.3.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Louhi aloittaa kostonsa. Hän värvää yhden tyttäristään kostonsa välikappaleeksi, ja tämä onkin selvästi eri sarjaa kuin aikaisemmat Pohjan neidit. Hän ei ole erityisen nuori tai hemaiseva, vaan ”Loviatar, vaimo vanha,pahin Tuonen tyttäriä.ilke’in manattaria,alku kaikille pahoille,tuhansille turmioille.Sill’ oli muoto mustanlainen,iho inhon-karvallinen.” … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Neljäsviidettä runo: Välinäytös vai alkusoitto?

Julkaistu: 3.3.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Jäi mainitsematta, että Väinämöisen hauenluinen kantele katosi tapellessa. Tässä 44. runossa Väinämöinen harmittelee asiaa ja etsii soitintaan, mutta ei sitä löydä. Etsintä ja uuden kanteleen rakentaminen rakentavat miljööseen taas kiehtovaa taianomaisuutta: Ilmarinen takoo etsintöihin haravan, jonka piikit ovat ilmeisesti lähes … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kolmasviidettä runo: Ryöstöretken lopputaistelu

Julkaistu: 10.2.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Louhi näytti mahtiaan jo edellisessä runossa eikä jää toimettomaksi nytkään. Kun hän pääsee kunnolla hereille, koossa on jo ”sata miestä miekallista / tuhat jousella urosta. Tässä on muuten Lemminkäinen taas jotenkin toistaitoisen roolissa. Aikaisemmin hän putosi veteen yrittäessään pilkkoa kalaa … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kahdesviidettä runo: Väinämöinen hoitaa mutta Lemminkäinen on pilata kaiken

Julkaistu: 20.1.2023 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Vavahduttavan soitannon jälkeen jatketaan Sammon ryöstämistä. Totuuden nimessä täytyy sanoa, että Väinämöinen tarjoaa Louhelle kompromissia: kalevalaiset voisivat ottaa puolet Sammosta – tai sen tuotosta, en ole ihan varma mikä tämä kapine edes on – mutta Pohjolan emäntä ei suostu. Alkaa … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti