Avainsana-arkisto: Elias Lönnrot

Kahdeskymmenes runo: Selvä välinäytös

Kalevalan kahdeskymmenes runo on kokoelma asioita, jotka pitää saada hoidettua, jotta voidaan siirtyä häihin. Samalla se on ollut hyvä kohta tunkea sekalaista kansanperinnettä säilytettäväksi. ”Oluen virsi” ja ”Mehiläisen sanat” sen sijaan sopivat melko hyvin kahdenteenkymmenenteen runoon, vaikka ne eivät tarinaa … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Neljästoista runo: Aiotun anopin loputtomat vaatimukset

Lemminkäinen ei luovuta, vaan päättää pyytää metsän jumaluuksilta apua hiiden hirven jahtaamisessa. Koska Lönnrot on päättänyt säilöä samaan runoon asiaan liittyviä loitsuja jälkipolville, kokonaisuus on aika epätasapainoinen. Nyt käy niin, että nostatus, loitsinta, anelu ja uhoaminen vievät toistasataa säettä, ja … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Viides runo: Vanhan miehen harhainen epätoivo

Haluaisin lukea Kalevalaa vahvana sankarifantasiana. Lönnrotin kokoelma tuntuu kuitenkin kamppailevan realismin ja maagisten heerosten kömpelössä välimaastossa. Jos en saa lukea jumalien taistelusta alkumeren kaaoksessa, en suostu lukemaan viidettä runoa yliluonnollisen näkökulman kautta. Näin ollen viidennessä runossa mieleltään hauras Väinämöinen harhailee … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kolmas runo: Tympeää arkirealismia

Kalevalan kolmannessa runossa Väinämöinen on kuuluisa siitä että on kuuluisa, Joukahainen sotkee asiansa ja Aino luvataan vanhukselle vasten tahtoaan puolisoksi, mutta tämän äiti iloitsee mahdollisuudesta päästä juoruihin julkkishäiden vuoksi. Painetussa Kalevalassa Väinämöinen elelee maailman synnystä kerronnan nykyhetkeen laulellen. Sikäli kuin … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti