Manuel Rivasin Timpurinkynässä taitaa olla aikatasoja, mutta ainakin tarinan timpurinkynä läpäisee ne kaikki.
Timpurinkynä ei varsinaisesti ole tarina timpurinkynästä. Sillä on historia, se vaihtaa omistajaa, ja sen matkan voi kuvitella jatkuvan senkin jälkeen, kun tarina on päättynyt. En kuitenkaan usko, että sen kantajien ketju on mikään tarina itsessään.
Timpurinkynän tarina sijoittuu Espanjan sisällissotaan 1930-luvulla. Sota on voimakas tausta kirjan tapahtumille. Väitän, että se taustaksi se jääkin – välttämättömäksi toki, mutta etualalla ovat päähenkilöiden ajatukset ja tunteet, jotka muodossa tai toisessa esiintyvät muuallakin kuin sodissa.
Pelko, syyllisyys, kaipaus – ainakin niistä on tämä tarina tehty. Niin ovat tietenkin monet muutkin tarinat, mutta sisällissodan taustoittamiin tapahtumiin ne sopivat oikein mainiosti. Ne kaikki viestivät ristiriidoista, ja ristiriidat ovat polttoainetta sisällissodissakin.