Kolmasviidettä runo: Ryöstöretken lopputaistelu

Louhi näytti mahtiaan jo edellisessä runossa eikä jää toimettomaksi nytkään. Kun hän pääsee kunnolla hereille, koossa on jo ”sata miestä miekallista / tuhat jousella urosta.

Tässä on muuten Lemminkäinen taas jotenkin toistaitoisen roolissa. Aikaisemmin hän putosi veteen yrittäessään pilkkoa kalaa ja sittemmin herätti Pohjolan väen jahtaamaan ryöstöretkeläisiä. Nyt Lemminkäinen näkee vasta kolmannella kerralla perästä tulevat Pohjolan purret. En usko, että Väinämöinen on ihan tosissaan puhutellessaan Lemminkäistä ylimmäisenä ystävänään edes ennen näitä huolimattomia havaintoja.

Kaikki kyllä muistavat Louhen muodonmuutoksen Sammon puolustus -taulusta. Sallittakoon kuitenkin kaksi huomiota:

  1. Louhi joutuu muuttamaan muotoaan pakon edessä, kun Väinämöinen loitsii takaa-ajajien reitille karin, joka hajottaa veneen. Eli Väinämöinen osoittaa taas, ettei ole ihan dementikko.
  2. Louhen lintumuoto on paljon mekaanisempi tai epäorgaanisempi kuin taulussa: kynsinä esimerkiksi viisi viikatetta ja siipinä puuta veneen laidasta.

Sitten taistellaan. Tietenkin Sampo särkyy tai enimmäkseen uppoaa mereen, eikä kukaan hyödy siitä niin kuin Pohjolan väki aikaisemmin. Yksi lisähuomio tappelun tiimellyksestä nousee: Aikaisemmin epäilin, että Lemminkäisen lähteminen ryöstöreissulle on toimittajan oma lisäys. Niin tai näin, tässä runossa kesken taistelun Louhi pilkkaa Lemminkäistä siitä, kuinka tämän halu taisteluihin sai rikkomaan äidille annetun lupauksen. Ymmärrettävästi Louhea kismittää, kun mies on aiheuttanut hämminkiä Pohjolassa aikaisemminkin. Tämä herjaaminen avaa Väinämöiselle tilaisuuden iskeä. Hyvä jatkumo!

Tämän jälkeen pedataan jatkoa, kun Louhi uhkaa noitakeinoillan piinata kalevalaisia. Nyt tiedämme, että tämä ei ole tyhjä uhkaus: hänellä on oikeasti mahtia! Erittäin mielenkiintoista on se, että Väinämöinen ottaa uhkaukset vastaan rauhallisesti. Muutaman runon ajan hän on ollut taas kunnon tekijöiden kirjoissa. Jos Kalevalan alkupuolen Väinämöinen olisi kohautellut olkapäitään Louhen uhkauksille, olisin vain todennut, ettei mies ole realiteeteissa. Nyt voin kuitenkin uskoa, että hänkin tuntee konstin jos toisenkin.

Jännittävää!

Kategoria(t): Kalevala Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *