Vavahduttavan soitannon jälkeen jatketaan Sammon ryöstämistä. Totuuden nimessä täytyy sanoa, että Väinämöinen tarjoaa Louhelle kompromissia: kalevalaiset voisivat ottaa puolet Sammosta – tai sen tuotosta, en ole ihan varma mikä tämä kapine edes on – mutta Pohjolan emäntä ei suostu. Alkaa sotajoukkojen kokoaminen.
Kantele on kuitenkin ainakin toistaiseksi miekkaa vahvempi, sillä Väinämöinen soittaa Pohjolan väen uneen. Ei muuten menisi läpi, jos tästä tehtäisiin ison rahan elokuvaa – kyllä tähänkin pitäisi kunnon tappelu saada!
Ratkaisu on kuitenkin sikäli onnistunut, että edellisessä runossa alleviivattu Väinämöisen suorastaan yliluonnollinen kyvykkyys soittimen kanssa on nyt hyvin olennainen osa tapahtumien kulkua. Samalla Väinämöisen maine mahtimiehenä on taas vähän ymmärrettävämpi.
Loitsiipa Väinämöinen auki myös Sampoa suojaavat portit.
Lemminkäistä ei ole voinut kiitellä hyvästä harkinnasta Kalevalan käänteissä. Ehkä kansanrunoissa on jossakin tarina, joka selittää neuvon ”älä nuolaise ennen kuin tipahtaa” alkuperän. Tästä pakomatkasta olisi kuitenkin voinut vähän Väinämöisen repliikkiä mukaillen sanonta ”älä laulaa luikauttele ennen kuin kotiovi näkyy”. Lemminkäinen nimittäin tuulettelee jo äänekkäästi ennen kuin ollaan perillä, ja tämähän lopulta herättää Pohjolan väen.
Tässä runossa on vahvat taiat käytössä. Louhi saa itse ylijumala Ukon taipumaan tahtoonsa ja lähettämään myrskyn kalevalaisten kiusaksi! Lisäksi hän kutsuu Iku-Turson, jonkinlaisen härmäläis-Cthulhun, tuhoamaan ryöstöretkeläiset. Keskitytään nyt tähän olentoon, koska episodi sen kanssa on hämmentävä.
Väinämöinen kuulustelee olentoa, joka lopulta kertoo tarkoituksensa:
”oli mielessä minulla
surmata suku Kalevan,
saa’a Sampo Pohjolahan”
Tämän jälkeen valtava hirviö toteaa, että jos Väinämöinen päästää irti hänen korvastaan ja tekee jokin manauksen, tämä pysyy poissa.
”Kun nyt lasket lainehisin,
heität vielä herjan hengen,
enpä toiste tullekana
etehen imehnisille.”
Väinämöinen tekee juuri tämän ja Iku-Turso on kai sittemmin tosiaan pysynyt poissa.
Mutta on tämä meren olento aikamoinen pettymys! Pää käy vähän pinnalla ja suuri muinainen itse kertoo Väinämöiselle, kuinka sen saa karkotettua. Jos Louhi onkin aika pystyvä tyyppi saadessaan ylijumalalta sen mitä tahtoo, niin muiden apureidensa laatua hänen kannattaisi vielä tarkastella.