Oscar ja Lucinda on Petri Careyn ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa. Siinä kerrotaan tarina, joka tuntuu alkavan vaikeasta ja päättyvän mahdottomaan.
Vaikeuksia tulee siitä, että ihmiset toimivat ikään kuin tarinaansa vastaan. Oscar vaihtaa kirkkokuntaa – hyvin paheksuttavaa. Lucinda perii lasitehtaa ja johtaa sitä naisena – varsin vaikeaa. Oscar elättää itseään vedonlyönnillä, mikä ei sekään useimmille ole kestävä ratkaisu – ja myös Lucinda on pakonomainen peluri. Molemmat matkaavat Australiaan omista syistään, kohtaavat matkalla ja lopulta aloittavat periaatteessa mahdottoman yhteiselämänsä.
Mutta tietenkin tarinoissa jännite syntyy vaikeuksista ja mahdottomasta – tai mahdottomaksi luullusta. Tietenkin sankarin täytyy pystyä ylittämään odotukset eli usein peittoamaan mahdoton tai ainakin hyvin epätodennäköinen.
Tarina huipentuu Oscarin ja Lucindan vedonlyöntiin: saako Oscar kuljetettua lasikirkon Australian laidalta toiselle ja pystytettyä sen? Näkökulmasta riippuen se voi olla vähemmän hyödyllistä kuin Oscarin rooli lähetystyöntekijänä – mutta onnistuminen yhtään sen epätodennäköisempää kuin saada koko Australia tai kaikki kansat opetuslapsiksi?
Täytyy kuitenkin yrittää, jos uskoo mahdottomaan.