Konnien klubi on Jonathan Coen ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa. Myös sen muutamaa vuotta myöhemmin käännetty jatko-osa Suljettu piiri sai sarjan jäsenyyden.
Konnien klubin tarina kertoo 1970-luvun poikaporukasta ja heidän lähipiiristään ja samalla 1970-luvun Birminghamista ja Englannista laajemminkin. Lukiessa tuntuu, ettei tarinalla oikein ole hahmoa ja että se ei selkeästi etene mitään kohti. On epäselvää, mikä on keskeinen konflikti ja onko tarinalla varsinaista päähenkilöä.
Onkin todella yllättävää, että tämä näennäinen suunnattomuus ei haittaa. Se tuntuu kuuluvan asiaan. On kuin se kuvaisi kasvusta ja kehityksestä huolimatta henkilöidensä sisäistä kokemusta ja koko maan epäselvää tulevaisuutta. Poikien vanhemmat ovat vähän samalla tavalla hukassa elämissään, vaikka päällisin puolin asiat ovatkin enimmäkseen hyvin.
Päämäärän puute tai tarinattomuus on kuitenkin tosiaan näennäistä. Kokonaisuus on hallittu. En voi silti olla miettimättä, että ovatko tarinan aloitus ja lopetus periaatteessa mielivaltaisissa paikoissa. Olisiko mikä tahansa 550 sivun kokonaisuus, joka olisi alkanut vaikkapa viisi vuotta ennen nyt kerrottua tarinaa ja päättynyt samalla tavalla viisi vuotta aikaisemmin, ollut yhtä perusteltu?
Tällä tavalla tarinasta tulee mieleen jotain kai 1970-luvun englantilaista: hyytelökakku. Tasalaatuisesta hyytelökakusta voi ottaa samanmittaisen palan mistä tahansa kohdasta ja se on yhtä varma valinta. Konnien klubin tarinastakin olisi voinut irrottaa novelleja, pienoisromaaneja tai sitä olisi voinut jatkaa vielä vaikka sata tai kaksi sataa sivua ja ratkaisut olisivat luultavasti tuntuneet aivan mielekkäiltä.