Yleensähän tarinoissa on jokin alkutilanne ja jännite, jonka kanssa kamppaillaan. Lopputilanne on sitten muuta kuin alkutilanne ja seurausta jännitteen ratkaisusta.
Jean Echenozin Minä lähden ei ole aivan tällainen tarina.
Päähenkilö, keskinkertainen ranskalainen galleristi, päättää eräänä aamuna lähteä arjestaan. ”Minä lähden”, hän toteaa vaimolleen ja lähtee. Lähteminen vie sinne ja tänne, kaukaisimmillaan etsimään taideaarteita Kanadan rannikolle haaksirikkoutuneesta aluksesta.
Tarinassa on paljon käänteitä, mutta päähenkilö ei varsinaisesti reflektoi niitä tai juuri muutu niiden seurauksena. Kerronta on kaikkiaan melko vähäeleistä, vaikka tapahtumat mahdollistaisivat värikkäämmänkin kuvailun. Eittämättä tämä on tarkoituksellista.
Sopivasti tarina päättyy samankaltaisissa tunnelmissa – ja samankaltaisen päähenkilön kanssa – kuin se alkoikin: ”Hyvä on, sanoi Ferrer, mutta viivyn vain hetken. Otan vain lasillisen ja sitten minä lähden.”