Avainsana-arkisto: Kalevala

Ilon ja surun kirjastojen vuosi 2022 ja 2023

Julkaistu: 30.12.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Jälleen on yksi vuosi lukemista ja blogia takana. Se meni varsin ennakoitavalla rytmillä: pari teosta Keltaisesta kirjastosta, sitten Kalevala-merkintä. Liu Cixinin Muistoja planeetta Maasta -trilogia oli kesäsarjana, kun julkaisuja oli aavistuksen harvemmin. Uumoilin vuosi sitten, että kirjoittaisin roolipeleistä enemmän. En … Lue loppuun →

Kategoriat: ilmoitukset | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Yhdesviidettä runo: Väinämöisen soolo

Julkaistu: 16.12.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Hypoteesi: Väinämöinen teki kanteleestaan niin vaikean soittaa, että ainoastaan hän pystyy siihen ja pääsee näin pätemään. Toisaalta: jos se olisi kovin hankalaksi suunniteltu, niin näinköhän vanha mies itsekään kykenisi mestarillisiin suorituksiin. Muuta nokkelaa tai näsäviisasta tästä runosta on vaikea sanoa. … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Neljäskymmenes runo: Se kantele!

Julkaistu: 25.11.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Neljäskymmenen runo on pitkälti siirtymää: ollaan siis menossa Pohjolaan tappelemaan, mutta matkan kuvaukseen saa kansanperinteen säilömisen nimissä mahduttaa ”kosken sanat”. Kyseessä on jonkinlainen suojaloitsu. Suuremman jännitteen kuitenkin tarjoaa valtava hauki, jonka päälle sotajoukon vene jumittuu. No, sehän tarkoittaa toisaalta sitä, … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Yhdeksäsneljättä runo: Johdanto varsinaisiin sankaritekoihin?

Julkaistu: 4.11.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Tästä runosta alkaa Kalevalan kolmas Väinämöis-jakso eli Sammon ryöstö. Runo on alkusoittoa ja joukkojen kokoamista – siinä itsessään ei tapahdu paljonkaan, mutta jotenkin tulevaa ennakoiva sävy on kuitenkin erilainen kuin aikaisemmissa runoissa. Väinämöisen varsinaiset sankariteot ovat toistaiseksi olleet harvassa, mutta … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kahdeksasneljättä runo: Naisenpuute eteenpäin ajavana voimana

Julkaistu: 7.10.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Kalevalan miehiä ei ole vielä saanut liikkeelle maa-alueiden tarve, nälkä tai rikkaudet. Energisoiva voima on tähän saakka ollut nainen. Väinämöinen temppuilee vaikutuksen tehdäkseen, ja Ilmarinen ja Lemminkäinen joutuvat tekevät yhtä sun toista luvatun morsiamen eteen. Edellisessä runossa naisenpuute oli motiivi, … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Seitsemäsneljättä runo: Oudot takomismenetelmät

Julkaistu: 16.9.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Toinen Ilmaris-jakso alkaa! Se tosin koostuu vain kahdesta runosta, mutta alustaa tulevia tapahtumia. Toimittaja muistaa taas jatkumon, kun Ilmarinen suree kuollutta vaimoaan. On ihan ymmärrettävää, että hän on poissa tolaltaan. Itse en tiedä oikein mitään niin kutsutuista ”käytännön töistä” enkä … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kuudesneljättä runo: Kullervon tarinan sopiva loppu

Julkaistu: 19.8.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Kullervo on siis päättänyt lähteä kostamaan Untamolle perheensä surman. Mutta hänen perheensä on elossa, kuten hiljattain aika yllättävänä juonenkäänteenä paljastui. Itse asiassa lähiperheestä on kuollut vain sisko, ja hänkin vain siksi, että makasi Kullervon kanssa. Pakko siis olettaa, että kostoa … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Viidesneljättä runo: Kullervo ottaa siskonsa kyytiinkin

Julkaistu: 17.6.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Pari runoa sitten harmittelin, että Kullervon piirteeksi alussa hahmoteltu taipumus epäonnistua töissään melkein yliluonnollisen näyttävällä tavalla oli hävinnyt. Runo 35 ainakin osin tuo tämän taipumuksen takaisin: ei onnistu soutaminen, ei nuotan vetäminen. Epäonnistumiset eivät tosin ole aivan ilmiömäisiä, mutta eivätpä … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Neljäsneljättä runo: Epäuskottavia käänteitä

Julkaistu: 27.5.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Surmatyön jälkeen Kullervo pakenee, mutta ei ainakaan vielä saa Ilmarista peräänsä. Vaikuttaa siltä, että Ilmarisen emännän raaka murha oli tarinan kannalta tarpeeton: se ei motivoinut Ilmarista mihinkään ja Kullervolla oli joka tapauksessa syy hylätä isäntänsä. Kullervo aikoo lähteä kostamaan Untamon … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kolmasneljättä runo: Ilmarisen emännän tuho

Julkaistu: 6.5.2022 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Paimenessa Kullervolle tulee nälkä, ja hän rikkoo veitsensä emännän ilman mitään syytä leipään leipomaan kiveen. Menetystä voimistaa se, että veitsi oli ainoa muisto Kullervon perheestä. Ratkaisu on ihan hyvä – se tekee käänteestä vielä henkilökohtaisemman – mutta olisi ollut eduksi, … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti