Tuntuu kuin Lemminkäis-jaksoja ja Ilmariseen liittyviä runoja olisi toimittanut ihan eri henkilö. Toinen arvostaa johdonmukaisuutta, jatkumoa ja komeita näkyjä, toiselle riittää että saadaan sovittu runomäärä täyteen välittämättä sisällöstä tai logiikasta.
Runossa 32 on 548 säettä, joista noin 500 on erilaisia karjaan liittyviä lukuja, loitsuja ja rukouksia. Pelkään, että ne eivät liity tarinaan. Jätetään ne toistaiseksi huomiotta. Puolensataa tarinaa edistävää säettä jättävät nekin hämmentyneen olon.
Nyt Ilmarisen emäntä on ”sepän akka harvahammas”. Miten? Ainakin ennen häitä oli kovin tavoiteltu ja kehuttu. Voi tietysti olla niin, että hääjaksossa uumoiltu kova elämä on häntä jo kaltoin kohdellut ja harventanut hampaitakin. Mutta ei sitä lukijalle kerrota, ei edes vihajata. Kuinka kauan on kulunut häistä? Onko lapsia tullut? Lyökö Ilmarinen vaimoaan? Ei voi tietää! Jotakin jatkuvuutta voisi yrittää rakentaa.
Ja miksi emäntä leipoo kiven leipään? Ei ole mitään tietoa hänen ja Kullervon vihanpidosta tai isäntäparin huonoista väleistä. Onko emäntä vain luontojaan ilkeä? Ei ainakaan hääjaksossa vaikuttanut siltä. Tässä ei tunnu olevan järkeä.
Niin, se karja: loitsujen ja sanojen perusteella hirmuinen pääluku. Ilmarinen on kuitenkin seppä – onko siinä aikaa pitää suurta karjaa? Onko se enemmän emännän juttu? Ei sellaista ainakaan tarinassa aikaisemmin vihjattu.
Runossa on siis vain muutama tarinaa edistävä säe, mutta kätevämpää olisi ollut olla ilman. Veikkaanpa, että selityksiä ei saa.