Yhdesneljättä runo: Kullervo, Untamo ja ongelmien kierrätys

Runo 31 aloittaa Kullervo-jakson. Monille se on tuttu maalauksesta Kullervon kirous. Tässä runossa vasta pohjustetaan kiroukseen johtavia tapahtumia. Todetaan lähtötilanne aivan lyhyesti: sukuhaarat sotivat keskenään ja Untamon joukot saavat lopullisen voiton Kalervosta ja vievät mukanaan henkiin jättämänsä raskaana olevan naisen. Nainen myöhemmin synnyttää lapsen, jolle antaa nimeksi Kullervo.

Jo kolmen kuukauden iässä Kullervo alkaa suunnitella kostoa Untamon suvulle – ja ilmeisesti ääneen puhuen, koska Untamo saa kuulla siitä ja huolestuu. Hän toimii julmasti mutta tilanteeseen nähden järkevästi ja yrittää surmata Kullervon. Poika yritetään ensin hukuttaa, sitten polttaa ja lopuksi hirttää. Mikään ei tehoa.

En missään nimessä kannata lasten murhaamista, mutta myönnän että karmisi, jos kolmekuinen lapsi suunnittelisi murhaamistani eikä palaisi tulessa kolmessa päivässäkään vaan kohtelisi vain hiillosta tavattaessa.

Untamon järkevyyttä täytyy kuitenkin kyseenalaistaa, kun tämä antaa kasvavalle ja nähtävästi yhä kostonhimoiselle Kullervolle homman lapsenvahtina. Kullervo aloittaa käden katkaisemisella ja lopulta lapsi on hengetön.

Mitä arvelee Untamo työnjohtajana ja henkilöarvioijana?

"Ei tämä tähän sopiva,
lapsen pienen katsontahan."

Näin voisi varmaan sanoa.

Näin on melko järjevää, että Untamo panee Kullervon töihin, jotka eivät vaadi samanlaista ihmiskontaktia. Kaskeaminen ja aidan tekeminen kuitenkin molemmat epäonnistuvat. Aitauksen epäonnistuminen on kuitenkin luku sinällään: Kullervo tekee aukottoman ja kerta kaikkiaan läpitunkemattoman aidan, joka yltää pilviin asti. Se ei täytä alkuperäistä tehtävänantoa, mutta eikö se osoita sellaista taitoa, jota voisi hyödyntää muuallakin? Varmaan on taikapetoja, jotka olisi hyvä vangita sellaisten aitojen taakse. Untamo kuitenkin pohtii vain, kuinka päästä Kullervosta eroon.

Ratkaisu on arveluttava: myydään Ilmariselle! Eli otetaan llmariselta, yliluonnollisen taitavalta sepältä rahaa kostonhimoisesta, vaikeasti tapettavasta ja kaikissa töissään epäonnistuvasta pojasta. Hyvin siinä varmaan käy.

Kategoria(t): Kalevala Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *