Aku Ankan taskukirjat olivat osa lapsuutta. Ei niitä varmaankaan monta kotona ollut, mutta eri yhteyksissä sai luettua ison osan siihen saakka ilmestyneistä. Useampikin taskukirja on jäänyt mieleen – helposti muistaa ainakin taskukirjat Akun banaanipotku (#75) sen jalkapalloteeman takia ja Yli kivien ja kantojen (#118), koska se tuli viimeisen tarinansa vuoksi koulusssa puheeksi fotosynteesin yhteydessä. Muita helposti tavoitettavia muistikuvia ovat Taikaviitan lukuisat seikkailut sekä varhaisen Mikki Hiiren tähdittämien numeroiden Eka Vekara -tarinat. Olivato Mikin ja Hessun aikamatkatarinat taskukirjoissa vai erillisissä albumeissa? Nekin olivat mielenkiintoisia.
Mutta oikeastaan vain yhden taskukirjan olin ajatellut lukea uudestaan, jos sattuisin saamaan tilaisuuden. Joron jäljillä (#129) teki vaikutuksen sen useampiosaisen fantasiatarinan takia. Muistikuvissani tarinassa oli fantasiamaailma kuin toinen ulottuvuus, ainakin jossain määrin teknologian auttama pääpahis, ja lukijalle tuttujen sankareiden harteilla maailman pelastaminen.
Taskukirja tuli vastaan käytettynä, joten ostin ja luin sen.
Olin yleisluontoisissa muistoissani melko oikeassa. Mikki ja Hessu joutuvat sankarihommiin ja oman maailmansa alkuperäisasukkaat ovat parhaimmillaankin avustavassa roolissa, mutta tämähän on aika turvallinen veikkaus, jonka olisi voinut tehdä tarinaa lukemattakin. ”Vilumaa” on toinen ulottuvuus tai fantasiamaailma, mutta en muistanut että kokonaisuuden kolmen tarinan aikana se muuttuu. Aika kuluu siellä nopeasti suhteessa Ankkalinnaan, ja tarinoiden välillä tapahtuu myös huimia teknologisia harppauksia.
Nyt vuosikymmenten jälkeen tarinan mittakaava kuitenkin tuntuu pienemmältä kuin mitä se muistoissani oli. Kokonaisuus sisältää sankaritarinan keskeiset elementit – ja tietyn kolonialistisen asenteen – ja on sellaisenaan tyylikäs ja viihdyttävä tarina. Siinä ei ole kovin paljon ihan hölmöjä tai halpahintaisia ratkaisuja eli käänteitä, jotka vaikuttavat viime hetken peruutuksilta paikoista, joihin sankarit on epähuomiossa tai draaman tavoittelussa ajettu.
Mutta ei, ihmeen tuntua tämä ei saa enää heräteltyä.