Ursula K. Le Guinin romaani Malafrena johdattaa taas yhteen mieliaiheistani: mitä arvoa on sillä, missä todenkaltaisuuden suhteessa tarina on tarinan ulkopuoliseen todellisuuteen.
Malafrena on kuvitteellisen Orsinian historiaa. Kyse ei siis ole Orsinian kuvitteellisesta historiasta – ainakaan tarinoiden sisällä, sillä siellä Orsinia on todellakin totta. Orsinia on tarinan ulkopuolisen maailman suhteen kuvitteellinen europpalainen valtio, ei siis ”oikeasti” olemassa.
Orsiniassa tapahtuu asioita, joita Keski-Euroopan valtioissa tapahtui myös tuntemassamme historiassa: nationalistista liikehdintää, taistelua sensuuria vastaan, perinteiden murtumista. Malafrena kuvaa myös ihmisiä tuon keskellä – kohtaloita, jollaisia eittämättä myös todellinen historia tuntisi, jos pienistä ihmisistä olisi kirjoitettu enemmän.
Millä tavalla Malafrena olisi erilainen, jos se olisi sijoitettu vaikka Itävaltaan ja siihen olisi kaivettu henkilöiksi mahdollisimman aidot hahmot historiasta? Se olisi tietenkin yhä ollut kaunokirjallisuutta. Olisinko kuitenkin suhtautunut tarinaan eri tavalla? Luultavasti.
Jos olen aivan rehellinen, niin Itävallan historian romaanimuotoiset tapahtumat kiinnostavat minua likipitäen yhtä paljon paljon kuin Suomen historian käänteet samassa formaatissa. Historiana – ehkä. Romaanina – tokkopa vain.
Malafrenan sijoittaminen Orsiniaan kasvattaa kiinnostustani hieman. Se poistaa minulta tapahtumien todenkaltaisuuden miettimisen taakan. Se, missä kohtaa tarina eroaa oikeasta historiasta, muuttuu vähämerkityksiseksi. Kun kaikki tämä suodattuu taustalle, pystyy keskittymään siihen, mistä tarina kertoo. Se ei välttämättä ole historian tai kuvitteellisen historian tapahtumien vuo sinänsä. Jälleen kerran tarina voi kertoa jostakin hyvin todellisesta kertomatta todellisista tapahtumista.