Leavings-tarinoita: Taivas on Taunuksen takapenkillä

Leevi and the Leavingsin toiseksi viimeinen albumi Onnen avaimet on täynnä pieniä helmiä, vaikka Gösta Sundqvistin sävellyksissä, sanoituksissa tai sovituksissa ei ole erityistä äkkivääryyttä. Tämän merkinnän aihe, päätöskappale ”Taivas on Taunuksen takapenkillä” liittyy jo aikaisemmin esiteltyihin parisuhteen ja ikääntymisen teemoihin, mutta onnistuu käsittelemään niitä salavihkaisen jännitteisellä tavalla.

Tekstin alkurivit maalaavat tehokkaasti kuvan lähtöasetelmasta: sänkyyn pitäisi päästä salihousuissa kun vatsa on kasvanut turhan isoksi pyjamaan. Tästä konkretiasta edetään huomaamatta merkityksellisempiin ja abstraktimpiin pohdintoihin: ”vai kääntäisinkö nenän näyttämään luoteeseen / jos välimatka parisuhdetta piristää.” Kertoja toivoisi ilmeisen vakiintuneelta parisuhteelta jotain muuta, mutta ainoa välimatka hän minkä keksii on ilmeisesti mitään sanomatta kääntyä selin kumppaniin. Luultavasti parisuhteessa olematonkin aavistelee, kuinka paljon tämä todennäköisesti yhteiseloa piristää.

Kertosäkeessä paratiisi ja arki lomittuvat:

”tai jos taivas on Taunuksen tyhjä takapenkki
sinne kahden saattais salaa pujahtaa
nyt kun hellyyden korvaa tää pitkä juoksulenkki
ja heti suihkun jälkeen sänkyyn nukahtaa”

Toisessa säkeistössä todetaan että ”tää” on ehkä ainoa keino säilyttää järkensä, jos muutakaan ratkaisua ei löydy. Herkullisesti jää auki, mikä on ”tää”. Parisuhde? Hiljaisuus? Unelma Taunuksen takapenkistä? Johonkin sovittamattomaan ristiriitaan kuitenkin viitataan toisen säkeistön päätteeksi, ja sen voi taas tulkita niin konkreettisesti kuin abstraktistikin: ”kun sitä kantaa lokaa sisäänn taas kengänkärjissään / lähtiessään vaikka roskapussin vei.”

Voiko kolmas säkeistö tuoda vielä jotain uutta? Siinä vahvistuu mielikuva lannistuneesta puhumattomuudesta, jossa toivotaan jotain ilman että sitä sanotaan ääneen ja kenties oletetaan että toinen tuntee omat ajatukset ja itse tuntee toisen mielenmaiseman vaikka niitä ei kumppanilta varmistakaan.

”jos edes koskettaisit vaikka ääneen en pyytäiskäään
se mulle voisi olla melkoinen yllätys
ja mä pyydän ettet kaikkea niskaan syytäiskäään
jos elämä on tosi mahtava pettymys”

On siis ”tää”, joka pitää päätä kasassa, ja toiveita jostakin nykytilannetta paremmasta, mutta ainoa muutos jonka saa aikaan on selän kääntäminen sängyssä. Lika kengänkärjissä on likaa mutta myös jotain mitä ei ilmeisesti saa pyyhittyä lopullisesti pois. Periaatteessa kertosäkeessä hellyyden korvannut pitkä juoksulenkki voisi viitata vahvaan ja kestävään sitoutumiseen, mutta yhtä lalla se voi olla jotakin mikä kuluttaa voimat loppuun. Ristiriitaisista ja moniselitteisistä aineksista voi rakentaa ehjän ja selkeän tarinan.

Kategoria(t): laululyriikka Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *